Kokemuksia eettisesti haastavista ohjaustilanteista kansanopistojen ohjaajien kertomana

Abstract

Tässä tutkimuksessa olimme kiinnostuneista siitä, kuinka tutkittavat kuvasivat kokemuksiaan eettisesti haastavista ohjaustilanteista ja millä tavoin he hahmottivat eettistä toimintaansa näissä tilanteissa. Tarkoituksemme oli selvittää ohjaustyötä tekevien pohdintoja eettisyydestä ja tuoda näkyväksi toimintatapoja, jotka edistävät tai estävät eettisesti haastavissa ohjaustilanteissa toimimista. Käsillä oleva pro gradu -tutkielma on laadullinen, fenomenologinen ja avoimeen teemahaastatteluun perustuva tutkimus. Fenomenologia mahdollistaa keskittymisen haastateltavien omiin kokemuksiin, elämysmaailmaan ja heidän tuottamiin määritelmiin tutkittavasta ilmiöstä. Keskeistä olivat haastateltavien kuvaukset kokemuksistaan eettisesti haastavien ohjaustilanteiden eteenpäin viemistä edistävistä ja estävistä toimintavoista. Haastatellut olivat ihmisiä, joilla oli omakohtaista kokemusta tutkittavasta ilmiöstä. Haastattelut toteutettiin haastateltavien itse määrittelemässä ympäristössä, heidän työpaikoillaan. Eettisesti haastavissa ohjaustilanteissa toimimista edisti tämän tutkimuksen mukaan ohjaustyön perustan selvittäminen itselle, opiskelijan yksilöllisyyden kunnioittaminen, työyhteisön ja kollegoiden tuki ja oman arvopohjan tunnistaminen. Ohjattavaan liittyvät pulmat, etenkin mielenterveyden ja elämänhallinnan haasteiden näkyminen, estivät eettisesti haastavien ohjaustilanteiden eteenpäin viemistä. Ohjauskoulutuksen sisällön merkitys ohjaajan työn selkärankana näyttäytyi erittäin merkitsevänä kokonaisuutena ohjaajan oman arvopohjan, inhimillisyyden ja moraalisten valintojen tunnistamisen perustana. Empatiakyky auttoi ohjaajaa ymmärtämään tunnetasolla ohjattavan maailmaa ja pääsemään aidosti ohjattavan sanoman taakse – tunnetasolle.