Pitkittäistutkimus fyysisen aktiivisuuden muutoksista ja yksilöllisistä eroista varhaislapsuudessa kiihtyvyysmittarilla mitattuna

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lapsen kiihtyvyysmittarilla mitattu kokonaisaktiivisuus muuttuu lapsen iän lisääntyessä, miten lapsen aktiivisuus muuttuu arkipäivän ja viikonlopun välillä, onko lapsen ylä- ja alaraajojen aktiivisuudessa eroja sekä onko lapsen oikean ja vasemman kehonpuolen aktiivisuudessa eroa. Tutkimus on pitkittäistutkimus, jossa on seurattu seitsemää lasta yhteensä neljän vuoden ajan.

Tutkimuksen aineisto oli osa tutkimushanketta, jonka aikana seurattiin lasten kehitystä ensimmäisen 7–vuoden ajan. Tutkimushanke alkoi, kun lapset olivat n. 3kk ikäisiä vuonna 1990. Tämän osa-tutkimuksen aineistonkeruu alkoi lasten ollessa 3–4–vuotiaita ja tutkimus päättyi, kun lapset olivat 6–7–vuotiaita. Perheitä, jotka vapaaehtoisuuteen perustuen olivat mukana, oli yhteensä seitsemän. Jokaisesta perheestä osallistui tutkimukseen yksi lapsi.

Tässä tutkimuksessa lasten fyysistä aktiivisuutta tutkittiin kiihtyvyyteen reagoivien aktiivisuusmit-tareiden (Kaulin & Willis malli 101) antamien aktiivisuuslukemien perusteella. Saatu data kirjattiin fyysistä aktiivisuutta kuvaavaksi aktiivisuuslukemaksi (AUs). Lisäksi lasten vanhempien täyttä-mällä kyselylomakkeella kartoitettiin erilaisia taustamuuttujia, kuten liikunnan harrastamista tai liikuntavälineiden omistamista. Aineiston tilastollinen analyysi tapahtui SPSS- ohjelman avulla. Kuvailevien muuttujien (ka, kh) lisäksi eri ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä tes-tattiin T-testillä.

Tulosten mukaan lasten fyysinen aktiivisuus kasvoi lapsen iän lisääntyessä. Arkipäivien aktiivisuus oli kaikkina mittausvuosina suurempaa kuin viikonlopun aktiivisuus. Lasten eri kehonpuolten, ylä-ala tai oikea-vasen, välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikka tutkimus osoitti, että lasten välillä oli yksilöllisiä eroja aktiivisuudessa. Pienen tutkimusjoukon (N=7) vuoksi, tulokset eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että lasten fyysisen aktiivisuuden määrä lisääntyy lapsen kasvaessa ja alle kouluikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on koko kehoa kuormittavaa niin sanottua karkeamotorista liikkumista ja liikuntaa.

Saatujen tutkimustulosten ja pohdintojen valossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että jokainen aikuinen loisi lapsille monipuoliset mahdollisuudet liikkua ja leikkiä. Lasten tulisi saada toteuttaa luontaista liikkumisen halua varhaiskasvattajien kannustamana ja innostamana huomioon ottaen kulloinenkin kehitysvaihe. Aikuinen on se, joka määrittää lapsen mahdollisuuksia fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan. Se heijastuu aktiivisuuden kokonaismäärään.

The purpose of this thesis was to find out how the overall activity of a child measured by actometers changes as the child grows, how the child's activity changes between weekdays and weekend, whether the child's upper and lower limbs differ and whether the child's right and left body activity is different. This study is longitudinal study, followed by seven children for a total of four years. The study material was part of a research project. During the project they followed the development of children for the first 7 years. The research project started when the children were about 3 months old. At the start of this subproject, the children were 3-4 years old and when the project was completed, the children were 6-7 years old. There were a total of seven families on a voluntary basis. One child participated in the study for each family. In this study, the physical activity of the children was supported by the activity readings given by acceleration- responsive activity indicators (Motion recorder, Kaulin & Willis model 101). The material was processed and the data obtained was recorded as activity readings (AU) describing physical activity. The statistical analysis of the material was done with SPSS. In addition to the descriptive variables (m, sd), the statistical significance of the differences between the different groups was tested by T-test. According to the results, the physical activity of children increased as the child's age increased. The activity of weekdays was greater than the activity of the weekend in all years. There were no statistically significant differences between the different body parts, upper or right-left of the children. The study showed that individual differences in activity are visible. Due to the small research population (N = 7), the results however are not statistically significant. It can be concluded that the number of physical activity of children increases as the child grows up and the physical activity of children under school age includes the movement of the so-called gross motor skills to the whole body. In the light of the results and reflections that have been made, it would be important to pay attention to the fact that every adult would give children versatile opportunities to move and play. Children should be able to carry out the intrinsic desire to move around, given the encouragement and inspiration of early educators, taking into account the current stage of development. Adults are the ones that determines the activity of the child every day.