Tutkimuksessani selvitän, minkälaisia retorisia keinoja kansanedustajat ja ministerit käyttävät translain uudistamista koskevissa keskusteluissa eduskunnassa. Keskustelu translain uudistamisesta on ollut viime vuosien aikana vilkasta, ja puolustavien ja vastustavien tahojen argumentaatio kirjavaa. Niinpä kiinnostuinkin tarkastelemaan, minkälaisia argumentaation vahvistamisen keinoja puheenvuoroissa todella käytetäänkään. Tutkimus on sekä ajankohtainen että yhteiskunnallisesti merkitsevä. Julkisen keskustelun ja sen argumentaation tarkasteleminen auttaa ymmärtämään ilmiöitä ja huomaamaan, millä tavoin ihmiset pyrkivät vaikuttamaan toisiinsa. Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaisia retorisia keinoja puheenvuoroissa esiintyy? Miten puhujan oma kanta vaikuttaa siihen, minkälaisia retorisia keinoja hän käyttää?
Tutkimukseni taustana olen käyttänyt Chaïm Perelmanin (1996) argumentaatioteoriaa ja metodinani Arja Jokisen (1999) artikkelissaan esittelemiä retorisia keinoja. Aineistoni koostuu
eduskunnan pöytäkirjoista, joista kaksi on täysistuntojen pöytäkirjoja ja kaksi hallituksen kyselytunnin pöytäkirjoja. Näissä pöytäkirjoissa kansanedustajien puoltavia puheenvuoroja on yhteensä kaksikymmentä, vastustavia viisi ja neutraaleja kuusi. Pöytäkirjat ovat peräisin vuosilta 2015, 2016, 2017 j a 2018. Rajasin aineistoni translaki-keskutelusta käytyihin pöytäkirjoihin, joita ei toistaiseksi ole enempää kuin neljä. Aineistoni ulkopuolelle jätin ne pöytäkirjat, joissa translain käsitteleminen ei ole keskiössä.
Tulokseni osoittavat, että puoltavien ja vastustavien puheenvuorojen retoriikka eroaa ennen kaikkea siten, että vastustavissa puhenvuoroissa käytetään enemmän hyökkäävää retoriikkaa ja puoltavissa puolustavaa retoriikkaa.. Sekä puoltavissa että vastustavissa puheenvuoroissa käytettiin retorisia keinoja monipuolisesti. Lisäksi esitettyyn argumenttiin keskittyvät retoriset keinot ovat sekä vastustavissa että puoltavissa puheenvuoroissa keskimäärin suositumpia. Puoltavat puheenvuorot kuitenkin suosivat retorisista keinoista esimerkiksi liittoutumisasteen säätelyä, asiantuntijalausunnoilla tai konsensuksella vahvistamista sekä kolmen listaa. Vastustavissa puheenvuoroissa taas käytetään oletettuun vasta-argumenttiin varautumista sekä esimerkkejä ja erilaisia rinnastukia huomattavasti enemmän.
Koska aineistoni on suhteellisen suppea ja siinä esiintyy vastuatavia puheenvuoroja huomattavasti puoltavia puheenvuoroja vähemmän, ei täydellistä tarkastelua retorisiin valintoihin johtavista syistä pystytä tekemään. Olisikin mielenkiintoista tuottaa vastaavanlainen tutkimus laajemmalla aineistolla, joka antaisi mahdollisuuden perusteellisempaan tulkintaan ja syiden tarkasteluun. Retoristen keinojen tarkasteleminen auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden vaikuttavuutta perinpohjaisesti. Yhteiskunnallisessa keskustelussa pyritään jatkuvasti vaikuttamaan muihin ihmisiin erilaisin tavoin, joiden ymmärtäminen on tärkeää.
...
