Arbete eller människorelation? : diskurser om närståendevård under social- och hälsovårdsreformen

Abstract

Suomessa ikääntyvä yhteiskunta ja hyvinvointivaltion rahoituskriisi haastavat nykyisen hoivapalvelujärjestelmän. Tähän haasteeseen pyritään osittain vastaamaan hallituksen kärkihankkeella, jossa kehitetään koti- ja omaishoitoa. Omaishoito asettuu julkisen ja yksityisen, hoivan ja työn välimaastoon ja se koskettaa erityisesti ikääntyneitä ja vammaisia henkilöitä. Kärkihanke liittyy tiiviisti myös sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukseen, jonka tavoitteena on asiakaslähtöiset ja kustannustehokkaat palvelut. Tässä tutkielmassa tarkastelen omaishoidon diskursseja sote-uudistuksen yhteydessä. Pyrin selvittämään mitä diskursseja julkisessa keskustelussa esiintyy, kuinka ne rakentuvat kielellisesti ja mitä sosiaalisia seurauksia kielenkäytöllä on. Tavoitteena on kuvata omaishoidon asemaa muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Aineistona on 36 ruotsinkielistä tekstiä viranomaisilta, järjestöiltä ja mediasta. Tutkielman teoriatausta nojaa diskurssintutkimukseen ja analysoin aineistoa kriittisen diskurssianalyysin kehyksen avulla. Analyysin perusteella on aineistosta erotettavissa neljä päädiskurssia, jotka liittyvät talouteen, valinnanvapauteen, kotona asumiseen sekä omaishoitajien moninaisiin rooleihin. Talousdiskurssia raamittaa kansantalousnäkökulma, mutta diskurssin puitteissa nousee esiin myös työn ja hoivan yhdistämisen kysymykset sekä hoivapalvelujen yksityistäminen. Valinnanvapausdiskurssi näyttäytyy ihmisoikeuskysymyksenä, jossa ovat vastakkain oikeus ja pääsy palveluihin sekä uudenlainen yksilöllisen ja vastuullisen kansalaisen ideaali. Kotona asumisen diskurssi siirtää puheen palveluista laitoskontekstista kodin kontekstiin. Omaiset nähdään yhä enemmän palveluntuottajan roolissa ja julkisen sektorin rooli muuttuu tukijaksi ja koordinoijaksi. Loppujen lopuksi keskustelu omaishoidosta kiteytyy läheisen ihmissuhteen ja yhä enemmän ammattimaistuvan omaishoidon asettamaan rooliristiriitaan. Myös omaisten puuttuminen herättää vastuunjaon kysymyksiä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omaishoito on sisäisesti ristiriitainen ja sen asema jatkuvan neuvottelun alla. Uusliberalistinen ideologia muuttaa kansalaiskäsitystä ja hoivatoimijoiden roolia. Omaishoito esitetään usein laitoshoidon korvaajana tai kotihoidon kanssa toisiaan täydentävinä hoivan muotoina ja omaishoitajat hoidettavien edunvalvojina.