Työn tavoite on yhtenäistää Juutinrauman tullitiliaineistoja ja arvioida tullitilien käytettävyyttä Suomen ulkomaankaupan tutkimuksessa. Yhtenäistettyjen aikasarjojen pohjalta voidaan myös tarkastella Suomen – aikaisempaan tutkimukseen verrattuna pidemmän – pitkän aikavälin ulkomaankaupan kehitystä. Työssä rakennetaan uusi Suomea koskeva tietokanta FIN-STRO. Taustateoriana on siten lähtökohtaisesti ankkuroitua teoriaa (aineistopohjainen teoria, grounded theory) muistuttava lähestymistapa.
Tutkimus hyödyntää Juutinrauman tullitilejä, joita laadittiin v. 1497–1857. Tutkimus koskee Suomen ulkomaankauppaa v. 1557–1856, jolloin suomalaisia satamia on kirjattu lähtösatamiksi Juutinrauman tullitileihin. Erityisesti keskitytään v. 1634–1856, jolloin Juutinrauman tullitilien elektroninen tietokanta (STRO) on toimivin.
Tutkimus kiinnittyy pitkään suomalaisen taloushistorian tutkimuksen ketjuun, jossa Juutinrauman tullitilejä on hyödynnetty, sekä kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen. Se hah
mottelee alustavasti Suomen ulkomaankaupan kasvulle perustuvia talouskasvuarvioita, ja talouskasvua voitaneen jatkossa arvioida mm. vientijohteisen kasvumallin perusteella. Tässä tutkimuksessa arvioidaan toistaiseksi vain institutionaalisten muutosten ja siirtymäkausien vaikutusta Suomen ulkomaankaupan kasvuun.
Juutinrauman tullitileistä muodostettuja laivojen ja niiden lastien lukumäärien aikasarjoja suomalaisten satamien viennistä ja tuonnista verrataan olemassa oleviin ulkomaankaupan aikasarjoihin. Siten voidaan arvioida Juutinrauman tullitilien sopivuutta suomalaisen ulkomaankaupan lähteeksi. Aiemmista tilastolähteistä pääasialliset ovat Ruotsin historiallinen tilasto 1738–1809 ja Schybergsonin estimoimat aikasarjat (1809–1860) Suomen ulkomaankaupasta, joita verrataan suhteessa suomalaisten satamien ulkomaankauppatietoihin (FIN-STRO).
Suomen ulkomaankaupan arviointiin Juutinrauman tullitilit sopivat, sillä ainoa kuljetusreitti Itämeren ulkopuolelle tai ulkopuolelta on mennyt Juutinrauman läpi. Toiseksi aikaisempien tutkimusten tuonti- ja vientimäärä- sekä -arvoaikasarjojen kasvutrendit selittyvät FIN-STRO:n laivojen tai niiden lastien lukumäärien kasvutrendeillä hyvin.
Aikasarjat koostuvat segmenteistä, joiden aikana kasvuvauhdit ovat poikenneet koko aikaperiodin ja toisten segmenttien kasvutrendeistä, ja institutionaalisilla muutoksilla on ollut vaikutusta kasvutrendeihin. Tuoteplakaatin (1724) jälkeen Suomesta tavaraa vieneiden- ja Suomeen tuoneiden laivojen lukumäärien kasvut hidastuivat, ja vuoden 1765 jälkeen vaiheittaisesti myönnetyt tapulikaupunkioikeudet nopeuttivat ulkomaankaupan trendikasvua. Aikasarjat osoittavat myös merkkejä sekä suomalaisen kauppamerenkulun ja laivanvarustuksen että ulkomaankaupan nopeasta kehityksestä, jotka ovat heijastumia yleisestä Suomen talouskasvusta.
Aineistoa voidaan jatkossa käyttää paitsi tutkittaessa pidempiä ulkomaankaupan aikasarjoja niin myös arvioitaessa Suomen talouskasvua ja Suomen asemaa ns. pienestä divergenssistä käytävässä tieteellisessä keskustelussa. Instituutioiden vaikutus talouskasvuun on myös yksi taloushistorian klassisista tutkimuskysymyksistä. Aineiston uudelleenarviointi mahdollistaa useita uusia tutkimusavauksia moniin suuntiin, kunhan aineisto lopulta valmistuu.
...
