Koko kylä kantaa - kiintymyssuhde namibialaisessa todellisuudessa : kolmen äidin haastattelututkimus

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli haastatteluaineiston pohjalta tarkastella namibialaista kiintymyssuhdetodellisuutta. Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan länsimaisista käytännöistä eroavien namibialaisten lastenhoitotapojen merkitystä kiintymyssuhteen laatuun. Samoin pyrittiin ottamaan huomioon kansallisten ja yksilötason traumojen vaikutus kiintymyssuhteeseen. Tutkimuksen tavoitteena oli valottaa namibialaista näkökulmaa kiintymyssuhteeseen kolmen äidin ja heidän lastensa välillä. Huomiota kiinnitettiin äitien omaan lapsuudessa koettuun kiintymykseen ja heidän kokemuksiinsa synnytyksistä, ei-biologisten lasten liittymisestä perheeseen sekä yleisemmin omaan vanhemmuuteen. Huomiota kiinnitettiin myös koettujen menetysten merkitykseen heidän tarjoamaansa vanhemmuuteen ja sitä kautta kiintymyssuhteiden laatuun. Tutkimuksen aineistona ovat äitien englannin kielellä tehdyt vapaat haastattelut, jotka nauhoitettiin. Kaikki äidit olivat sekä biologisia äitejä että huolenpitäjiä ei-biologisille hoidossaan oleville lapsille. Haastatteluaineisto analysoitiin kiintymyssuhdeteorian valossa Grounded Theory – menetelmää käyttäen ad hoc –tyyppisesti. Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää namibialaisen kiintymyssuhteiden turvallisuutta suhteessa vanhempien kokemiin kansallisiin (apartheid ja HIV) sekä henkilökohtaisen elämän traumoihin. Yhdeksi päätuloksen olennaisimmaksi selittäväksi tekijäksi nousi kiintymyssuhteen länsimaita huomattavasti laajempi yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyden merkitys tuli esille eri tutkimuskysymysten kohdalla. Oman vanhemmuuden kohdalla se näkyi siten, että vain yksi haastatelluista oli aina hoitanut kaikkia biologisia lapsiaan. Hänenkin kohdallaan muun yhteisön perheelle antama hoiva oli merkittävä. Varsin korostunutta yhteisöllisyys oli haastateltavien vanhempana toimimisessa eli heidän antamansa tuki ei-biologisille lapsille. Kenelläkään haastatelluista ei olisi ollut mitään velvollisuutta ottaa näitä lapsia hoitoonsa.

Sen sijaan biologisten vanhempien tuoma turva ei näyttänyt erityisen merkittävältä. Kukaan haastateltavista ei esimerkiksi ollut kasvanut biologisen isänsä kanssa ja vain yhdellä haastatellulla oli ei-traumaattinen suhde äitiinsä. Traumaattisia menetyksiä oli aineistossa koettu paljon. Niiden työstämisessä merkittävään rooliin nousi uskonnollisuus (kristinusko) ja sen mukanaan tuoma toivo paremmasta, oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Traumaattisten kokemusten paljous ja järkyttävyys olivat usein tehneet niiden emotionaalisen työstämisen liian haastavaksi. Siihen nähden niiden vaikutus kiintymyssuhteiden laatuun oli yllättävän vähämerkityksinen. Tutkimus osoittaa namibialaisen perinteen avaavan kiinnostavan tarkastelukulman kiintymyssuhdeteoriaan, koska kiintymyssuhteet näyttäytyvät varsin turvallisina ottaen huomioon hyvin traumaattisen todellisuuden, joiden keskellä kiintymyssuhteet oli luotu.