Tutkimuksen tavoitteena oli haastatteluaineiston pohjalta tarkastella namibialaista
kiintymyssuhdetodellisuutta.
Tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan länsimaisista käytännöistä eroavien namibialaisten
lastenhoitotapojen merkitystä kiintymyssuhteen laatuun. Samoin pyrittiin ottamaan huomioon
kansallisten ja yksilötason traumojen vaikutus kiintymyssuhteeseen.
Tutkimuksen tavoitteena oli valottaa namibialaista näkökulmaa kiintymyssuhteeseen kolmen
äidin ja heidän lastensa välillä. Huomiota kiinnitettiin äitien omaan lapsuudessa koettuun
kiintymykseen ja heidän kokemuksiinsa synnytyksistä, ei-biologisten lasten liittymisestä perheeseen
sekä yleisemmin omaan vanhemmuuteen. Huomiota kiinnitettiin myös koettujen menetysten
merkitykseen heidän tarjoamaansa vanhemmuuteen ja sitä kautta kiintymyssuhteiden laatuun.
Tutkimuksen aineistona ovat äitien englannin kielellä tehdyt vapaat haastattelut, jotka
nauhoitettiin. Kaikki äidit olivat sekä biologisia äitejä että huolenpitäjiä ei-bi
ologisille hoidossaan
oleville lapsille. Haastatteluaineisto analysoitiin kiintymyssuhdeteorian valossa Grounded Theory –
menetelmää käyttäen ad hoc –tyyppisesti.
Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää namibialaisen kiintymyssuhteiden turvallisuutta
suhteessa vanhempien kokemiin kansallisiin (apartheid ja HIV) sekä henkilökohtaisen elämän
traumoihin. Yhdeksi päätuloksen olennaisimmaksi selittäväksi tekijäksi nousi kiintymyssuhteen
länsimaita huomattavasti laajempi yhteisöllisyys.
Yhteisöllisyyden merkitys tuli esille eri tutkimuskysymysten kohdalla. Oman vanhemmuuden
kohdalla se näkyi siten, että vain yksi haastatelluista oli aina hoitanut kaikkia biologisia lapsiaan.
Hänenkin kohdallaan muun yhteisön perheelle antama hoiva oli merkittävä. Varsin korostunutta
yhteisöllisyys oli haastateltavien vanhempana toimimisessa eli heidän antamansa tuki ei-biologisille
lapsille. Kenelläkään haastatelluista ei olisi ollut mitään velvollisuutta ottaa näitä lapsia hoitoonsa.
Sen sijaan biologisten vanhempien tuoma turva ei näyttänyt erityisen merkittävältä. Kukaan
haastateltavista ei esimerkiksi ollut kasvanut biologisen isänsä kanssa ja vain yhdellä haastatellulla
oli ei-traumaattinen suhde äitiinsä.
Traumaattisia menetyksiä oli aineistossa koettu paljon. Niiden työstämisessä merkittävään
rooliin nousi uskonnollisuus (kristinusko) ja sen mukanaan tuoma toivo paremmasta,
oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Traumaattisten kokemusten paljous ja järkyttävyys olivat
usein tehneet niiden emotionaalisen työstämisen liian haastavaksi. Siihen nähden niiden vaikutus
kiintymyssuhteiden laatuun oli yllättävän vähämerkityksinen.
Tutkimus osoittaa namibialaisen perinteen avaavan kiinnostavan tarkastelukulman
kiintymyssuhdeteoriaan, koska kiintymyssuhteet näyttäytyvät varsin turvallisina ottaen huomioon
hyvin traumaattisen todellisuuden, joiden keskellä kiintymyssuhteet oli luotu.
...
