Tukitoimenpiteet lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille

Abstract

Lähisuhdeväkivalta on yhä 2010-luvun Suomessa vakava sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen ongelma. Yhteiskunnallisia toimenpiteitä lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi ja auttamisjärjestelmien kehittämiseksi on toteutettu eri sektoreilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana runsaasti, mutta edelleenkin lähisuhdeväkivallan uhreille tarjottavista palveluista ja niiden alueellisesta jakautumisesta on vain hajanaista tietoa. Talvella 2012 Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Jyväskylän yliopiston sosiaalityön yksikölle toimeksiannoksi toteuttaa selvitys lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneille naisille tarjottavista palveluista. Selvitys toteutettiin internetpohjaisena kyselynä helmikuussa 2012. Kyselyyn vastasi 224 henkilöä yhteensä 150 kunnasta. Vastaukset edustavat varsin hyvin suomalaista kuntakenttää. Palveluja tarkasteltiin akuutteina kriisipalveluina ja pitkä- kestoisina palveluina. Suurimmat aukot palveluissa näyttäisivät olevan pitkäkestoisen tuen osalta tukihenkilöjärjestelmän ja vertaisryhmien järjestämisessä. Akuuttien palvelujen osalta turvakoteja on asukaslukuun ja suosituksiin nähden edelleen liian vähän. Myös kuntien tarjoamien kriisiasuntojen määrä vaikuttaa maakunnittaisen tarkastelun perusteella vähäiseltä. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tarjottavien palvelujen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja. Erityisesti pienissä kunnissa palveluja on tarjolla hyvin vähän. Isommissa kunnissa ongelmana on puolestaan usein se, että kysyntää on paljon ja palveluihin pääsyä voi joutua odottamaan pitkään. Alueellisesti palvelut eivät ole jakautuneet tasaisesti, jolloin mahdollisuudet palvelujen käyttöön riippuvat voimakkaasti asuinpaikasta. Palveluverkoston koordinointi ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä ovat väkivaltatyössä ja palvelujen kehittämisessä merkittäviä ongelmia. Useiden kuntien toimihenkilöillä ei ole tietoa oman kunnan tai seutukunnan alueella väkivallan uhreille tarjolla olevista palveluista.