Journalistisen osaamisen soveltuminen viestinnän työtehtäviin

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten journalistinen osaaminen soveltuu viestinnän työtehtäviin. Tutkimusongelman taustalla oli journalistien siirtyminen viestinnän töihin muun muassa mediamaiseman murroksen seurauksena. Alanvaihto näkyi myös ammattijärjestöjen luvuissa; Journalistiliitossa jäsenmäärä oli laskenut, ProComissa ja Viesti ry:ssä puolestaan noussut. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimi Bourdieun kenttäteoria, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään, mitä tapahtuu, kun journalistinen ja viestinnällinen kenttä risteävät. Kenttäteoria auttoi myös havainnollistamaan, miten entiset journalistit kerryttivät kulttuurista pääomaa, tässä tapauksessa viestinnällistä osaamistaan, alanvaihdon jälkeen.

Tutkimusongelmaan haettiin vastauksia haastattelemalla kahdeksaa entistä journalistia, nykyistä viestijää. Haastateltavat etsittiin Twitterin kautta kesällä 2017. Lumipallo-otannalla tutkimukseen lisättiin kaksi henkilöä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut toteutettiin heinä–elokuussa pääkaupunkiseudulla. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla etsittiin vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen pääkysymys oli, miten entiset journalistit kokevat osaamisensa soveltuvan viestinnän työtehtäviin alanvaihdon jälkeen? Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten entiset journalistit kerryttivät viestinnällistä osaamistaan ja miten heidän käsityksensä viestinnästä muuttui alanvaihdon myötä.

Aineiston perusteella entiset journalistit kokivat journalistisen osaamisen soveltuvan pääosin hyvin viestintään, vaikkakin kokemukset olivat hieman vaihtelevia. Median toimintalogiikan tuntemus, tiedon tuottamisen taidot ja vuorovaikutustaidot koettiin hyödyllisiksi uusissa työtehtävissä. Toisaalta viestinnän erilainen aikajänne ja osaamisen puute rasittivat alanvaihtajia. Viestinnällisen osaamisen kerryttäminen tapahtui alkuun enimmäkseen tekemällä ja kollegoilta oppimalla. Kun työkokemusta oli enemmän, haastatellut osallistuivat myös erilaisiin viestinnän koulutuksiin. Haastatellut kokivat täydennyskoulutuksen edelleen tarpeelliseksi. Alanvaihdon jälkeen heidän käsityksensä viestinnästä monipuolistuivat.

Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen, koska tavoitteena oli keskittyä haastateltavien kokemuksiin alanvaihdon jälkeen. Tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne antavat viitteitä siitä, miten journalisti saattaa kokea alanvaihdon viestinnän puolelle.