Sotalapsena vietetty lapsuus

Abstract

Sotalapsi-termin ovat ottaneet käyttöön entiset sotalapset, jotka muistelivat lapsuuttaan sotalapsena ensimmäisen maailman sodan aikana. Sotalapsi-termiä on käytetty laajasti. Tutkimuksessani tarkoitan sotalapsilla lapsia, jotka on siirretty turvaan sodan jaloista. Suomesta lähti Ruotsiin lähti kokonaisarvion mukaan talvi- ja jatkosodan aikana 70 000-80 000 suomalaislasta. Samanlaisia lastensiirtoja oli tehty eri puolilla Eurooppaa. Suomesta lähetettyjen sotalasten määrä oli maailman suurin suhteutettuna Suomen väkilukuun. Selvitän pro gradu –tutkimuksessani Ruotsissa sotalapsena olleiden kolmen suomalaisen elämäntarinoita. Tarkastelutapani on elämäkerrallinen. Tutkimukseni kohdistuu vuosien 1942 jälkeisiin tapahtumiin. Tutkimushenkilöillä oli paljon samankaltaisia kokemuksia. He joutuivat sopeutumaan vieraaseen perheeseen sekä vieraaseen kulttuuriin ja palatessaan Suomeen sopeutumisen haasteet olivat jälleen edessä. Työni lähdeaineisto nojautuu vahvasti haastatteluihin. Haastatteluissa painottuvat sotalapsuuden aikaiset tapahtumat ja niiden vaikutukset haastateltavien elämässä. Tutkin sotalapsuuden vaikutuksia erityisesti sopeutumisen kautta. Sotalapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet merkittävästi tutkimushenkilöiden elämään ja näin myös muokannut heidän identiteettiään. Kaikkien kolmen kerronnasta on havaittavissa suvaitsevainen suhtautuminen maahanmuuttajia kohtaan ja ymmärrys pakolaisten ja maahanmuuttajien haasteista. Haastateltavat ovat osallistuneet kansainväliseen toimintaan sekä heidän sosiaalinen verkosto on kansanvälistä. Haastateltavat ovat kertoneet sotalapsuudesta pääasiassa myönteisesti, heidän kerronnasta heijastui vahva kiitollisuuden tunne sijaisperheitä kohtaan. Tutkimushenkilöiden sijaisperheillä oli myötäelämisen taitoa, sotalapsen ja biologisten vanhempien välistä yhteyttä tuettiin, sotalapsen huolenpito ja kasvatus toteutuivat ja ihmissuhteista kehittyi elämän pituisia. Haastateltavat pääsivät hyviin sijaiskoteihin. Valitettavasti näin ei tapahtunut kaikilla 70 000-80 000 sotalapsella. Sijaispaikkojen valvonnassa oli selvästi puutteita. Entisten sotalasten merkittävät sopeutumista edesauttaneista tekijöitä olivat pysyvät ihmissuhteet ja sijaiskotien valmiudet tunnistaa sotalasten tarpeita.