Pakolaistaustaiset nuoret koulutuksen normiohjauksessa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten pakolaistaustaiset nuoret huomioidaan koulutuksen normiohjauksessa Suomessa. Tutkimuksen keskiössä ovat koulutuksellinen tasa-arvo, koulutusasteiden väliset nivelvaiheet sekä koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät opetussuunnitelmien perusteiden valossa. Tarkasteluni kattaa kaikki koulutusasteet perusopetuksesta korkeakoulutukseen sekä nivelvaiheiden ja kotoutumisen koulutukset. Aineisto koostuu keskeisistä koulutuksen normiohjauksen asiakirjoista, eli laeista, asetuksista ja opetussuunnitelmien perusteista. Aineiston analyysissa sovellan sekä tulkitsevaa politiikka-analyysia että teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkielmani keskeisin havainto on, ettei pakolaistaustaisia nuoria huomioida koulutuksen normiohjauksessa erillisenä ryhmänä, vaan heidät sisällytetään osaksi laajempia ja heterogeenisempia ”maahanmuuttajat” tai ”vieraskieliset” -kategorioita. Tulkintani perusteella suomalaisen koulutuspolitiikan lähtökohtana on universalismi, jolloin koulutuksen tavoitteita ja erilaisia koulunkäynnin tukimuotoja lähestytään usein tiettyihin vähemmistöryhmiin kohdistamisen sijasta yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Poikkeuksena ovat nivelvaiheiden valmistavat koulutukset sekä kotoutumiskoulutus, jotka ovat keskeisimpiä maahanmuuttajiin kohdistuvia järjestelmätason koulutuspoliittisia toimia. Nivelvaiheiden koulutusten tavoitteena on edistää opiskeluvalmiuksia, kiinnittymistä työelämään ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta politiikka-analyysini perusteella normiohjaus ei kuitenkaan takaa pakolaistaustaisten nuorten alueellisesti yhdenvertaista kohtelua.

Koulutuksellisen tasa-arvon eetos on suomalaisessa koulutuspolitiikassa edelleen vahva. Opetussuunnitelmien perusteiden valossa pakolaistaustaisten nuorten koulutuksessa painotetaan erityisesti koulutuksen kvalifikaatio- sekä integraatiotehtävää, ja julkilausutut tavoitteet noudattavat multikulturalistista kotouttamispolitiikkaa. Oppimisen itseohjautuvuuden ja yksilöllisten oikeuksien korostuminen sekä hallinta-ajatteluun perustuvat, laajan paikallistason autonomian takaavat toimintamekanismit voivat politiikka- analyysini perusteella kuitenkin johtaa alueellisesti epätasa-arvoisiin käytäntöihin, suomen kielen painottamiseen oppilaan oman äidinkielen opetuksen kustannuksella ja jopa segregaation edistämiseen niin koulujärjestelmän sisällä kuin työmarkkinoillakin. Lisäksi eri koulutuskokonaisuuksien tukimuotojen saatavuus sekä opintosisällölliset tekijät johtavat siihen, että etenkin oppivelvollisuusiän ylittäneinä maahan tulleet pakolaistaustaiset nuoret voivat olla muita heikommassa asemassa.