Valtti-ohjelma lisäsi erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan harrastamista

Abstract

Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on vähäisempää kuin vammattomilla lapsilla ja nuorilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Valtti-ohjelman vaikutuksia 6–23-vuotiaiden erityislasten ja -nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen.

Kaikkiaan 367 erityislasta ja -nuorta ympäri Suomea hakivat mukaan Valtti-ohjelmaan ja heistä 155 (68 % poikia, ikä ka 12.2 vuotta) osallistuivat tähän tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuvat lapset ja nuoret saivat oman Valtti-henkilön, joka auttoi heitä etsimään soveltuvia harrastusmahdollisuuksia, teki harrastekokeilusuunnitelman sekä tuki ja kannusti harrastekokeilujen aikana. Valtti-ohjelma on Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n Valtti-ohjelman vuonna 2016 toteutettu pilottitutkimus osana kansainvälistä Sport Empowers Disabled Youth (SEDY) -hanketta. Osallistujien sosiodemografiset taustatiedot sekä fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan harrastamisen muutokset intervention aikana selvitettiin sähköisten kyselylomakkeiden avulla.

Osallistujista 27 % ilmoitti käyttävänsä jotain liikkumisen apuvälinettä ja 85 % tarvitsevansa avustajaa harrastamisen tueksi. Lapset ja nuoret raportoivat kokevansa vaikeuksia näkemisessä (29.0 %), kuulemisessa (9.7 %), liikkumisessa (47.7 %), keskittymisessä (78.7 %), itsestä huolehtimisesta (81.9 %) ja kommunikoinnissa (69.7 %). Lähtötilanteessa 23 % osallistujista ilmoitti liikkuvansa intensiteetiltä keskiraskaasti ja 12 % raskaasti joka päivä tai lähes joka päivä. Valtti-ohjelman jälkeen keskiraskaan ja raskaan liikunnan frekvenssi lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi, sillä osallistujista 35 % ilmoitti liikkuvansa keskiraskaalla intensiteetillä (Cohenin kappa=0.211, p<0.001) ja 22 % raskaalla intensiteetillä (Cohenin kappa=0.333, p<0.001) joka päivä tai lähes joka päivä. Intervention jälkeen 61 % osallistujista ilmoitti liikunnan määränsä lisääntyneen verrattuna aikaisempaan. Keskimääräisesti (sd) harrastekokeiluja oli 3.6 (1.5) ja kokeilujen määrä vaihteli yhdestä kahdeksaan. Kokeiltuja lajeja oli 37, joista suosituimpia olivat uinti (10.7 %), kamppailulajit (9.8 %), tanssi (6.8 %), jalkapallo (6.0 %) ja keilailu (5.6 %). Hieman yli puolet (54 %) osallistujista kertoi löytäneensä liikuntaharrastuksen Valtti-ohjelman avulla.

Tämän tutkimuksen mukaan Valtti-ohjelma lisäsi osallistujien tietoa fyysisestä aktiivisuudesta ja sopivista liikuntamahdollisuuksista. Valtti-ohjelman jälkeen osallistujien fyysinen aktiivisuus oli lisääntynyt ja he olivat löytäneet uusia liikuntaharrastuksia. Jatkossa on tärkeää tutkia lisää ja tukea erityislapsia ja -nuoria fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä ja liikunnan harrastamisessa, sillä vaikka fyysisen aktiivisuus lisääntyi Valtti-ohjelman myötä, niin silti keskiraskaan ja raskaan liikunnan frekvenssi jäi yleisesti ottaen vähäiseksi.

Children and adolescents with disabilities are less physically active than their non-disabled peers. The aim of the study was to investigate the effects of the PAPAI-programme (Personal Adapted Physical Activity Instructor) on physical activity (PA) and sport participation in children and adolescents with disabilities.

Altogether 367 children and adolescents with different disabilities from almost all parts of Finland applied to PAPAI-programme and 155 (68 % boys, mean age 12.2 years) of the applicants completed the programme and were included to the study. All participants got their own PAPAI who helped a participant to find suitable sport hobbies, made a hobby try-out plan and acted as a support person during the try-outs. The PAPAI-programme was organized by Finnish Sports Association of Persons with Disabilities (VAU) as part of the Sport Empowers Disabled Youth (SEDY)-project. Electronic questionnaire was used to capture the participants sociodemographic background and changes in PA and sport participation.

Mobility device was used by 27 % of the participants and 85 % needed assistance for leisure activities. Participants reported difficulties in seeing (29.0 %), hearing (9.7 %), mobility (47.7 %), concentrating (78.7 %), everyday activities (81.9 %) and communication (69.7 %). Before the PAPAI-programme 23 % of the participants did moderate activities and 12 % vigorous activities every day or almost every day. After the intervention, participants increased their frequencies of moderate and vigorous physical activities statistically significantly: 35 % of the participants reported to do moderate intensity activities (cohen’s κappa=0.211, p<0.001) and 22 % vigorous intensity activities (cohen’s κappa=0.333, p<0.001) every day or almost every day. After the intervention 61 % of the participants reported that their PA had increased during the PAPAI-programme when compared to the previous PA level. On average (sd) participants had 3.6 (1.5) hobby try-outs and the number of try-outs varied from one to eight. The total number of tested sports was 37, and the most popular ones were swimming (10.7%), martial arts (9.8%), dancing (6.8%), football (6.0%), and bowling (5.6%). Over half of the participants (54 %) reported that they found a new sport as a hobby during the programme.

The findings of the study showed that the PAPAI-programme increased the participants’ knowledge about PA and suitable sport options. After the programme the participants showed improvements in PA and sport participation. Overall, it’s important to continue the research and keep supporting the children and adolescents with disabilities in PA and sport participation because although the frequencies of moderate and vigorous PA increased in this study, they remained still low.