Kielitutkinto porttina Suomeen ja astinkivenä suomen kieleen

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan inkeriläisten paluumuuttajien käsityksiä kielitutkinnosta, joka heidän oli suoritettava saadakseen oleskeluluvan Suomeen niin sanotulla inkeriläisstatuksella. Kielitutkinto oli käytössä vuosina 2003–2016. Tarkastelun kohteena ovat myös tämän kielitutkinnon vaikutukset kielenopiskeluun. Aineistona ovat paluumuuttovalmennukseen osallistuneiden, tutkintoon valmistautuneiden henkilöiden (n = 97) vastaukset kyselyyn, jonka he tekivät ennen kielitutkinnon suorittamista. Aineistoa tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin. Aineiston perusteella kielenoppijat tiesivät tutkinnon rakenteesta ja sen suorittamisesta tietokoneella. Suorittajat olivat hyvin tietoisia myös siitä, että tutkinnon hyväksytty suorittaminen on edellytys Suomeen muutolle. Huomiota herättävää tässä aineistossa oli tutkinnon suorittajien myönteinen suhtautuminen kielitutkintoon ja kielen opiskeluun: tutkinnon lähetessä kielen opiskelusta oli tullut kiinnostavampaa ja mieluisampaa kuin ennen. Se, mitä tutkinnosta ajatellaan, voi vaikuttaa voimakkaasti siihen, kuinka tutkintoon valmistaudutaan ja miten tutkinnossa onnistutaan. Tämän aineiston perusteella inkeriläisopiskelijoilla oli hyvät edellytykset onnistua tutkinnossaan.