Elämänasenteiden ja -odotusten yhteys fyysiseen toimintakykyyn myöhemmällä iällä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten myöhäiskeski-iän elämänasenteet ja -odotukset ovat yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn myöhemmällä iällä. Lisäksi tarkasteltiin, ovatko elämänasenteet ja -odotukset yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn vielä silloinkin, kun otetaan huomioon muut tunnetut toimintakyvyn riskitekijät, kuten ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema ja koettu terveys.

Tutkielman aineistona käytettiin Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen (The Helsinki Birth Cohort Study) aineistoa vuosilta 2001–2011. Tutkimukseen osallistui 469 miestä ja 604 naista eli yhteensä 1073 tutkittavaa. Osanottajien keski-ikä vuonna 2001 oli noin 61 vuotta. Elämänasenteisiin liittyvistä väittämistä muodostui faktorianalyysin avulla yksi faktori (ongelmanratkaisutaito ja selviytymiskyky) ja elämänodotuksiin liittyvistä väittämistä kaksi faktoria (optimistiset elämänodotukset ja pessimistiset elämänodotukset). Niiden yhteyttä fyysiseen toimintakykyyn tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä.

Tulokset osoittivat, että sekä elämänasenteet että -odotukset olivat yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn myöhemmällä iällä, kun niitä tarkasteltiin erikseen. Sen sijaan yhteisten yhteyksien tarkastelussa optimistisilla elämänodotuksilla ei näyttänyt olevan yhteyttä myöhemmän iän fyysiseen toimintakykyyn kymmenvuotisseurannassa. Pessimistiset elämänodotukset olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heikompaan fyysiseen toimintakykyyn vielä silloin, kun niitä tarkasteltiin iän, sukupuolen ja sosioekonomisen aseman kanssa. Kun näiden lisäksi otettiin huomioon koettu terveys, ei pessimististen elämänodotusten ja fyysisen toimintakyvyn väliltä löytynyt enää yhteyttä. Ongelmanratkaisutaidolla ja selviytymiskyvyllä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys hyvään fyysiseen toimintakykyyn vielä senkin jälkeen, kun muut keskeiset fyysiseen toimintakykyyn yhteydessä olevat tekijät oli otettu huomioon.

Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että myöhemmän iän fyysisen toimintakyvyn kannalta on oleellista muokata pessimistisiä elämänodotuksia, parantaa ongelmanratkaisutaitoja ja tukea yksilön uskoa omiin selviytymiskykyihinsä.

The purpose of this Master's thesis was to investigate how the attitudes towards life and expectations towards future in late middle age are associated with physical functioning in later life. In addition this study investigated if the attitudes towards life and expectations towards future explain physical functioning even when the associations of other risk factors of physical functioning such as age, gender, socioeconomic status and self-assessed health are taken into consideration.

The data were based on the Helsinki Birth Cohort Study and were collected between 2001– 2011. 469 men and 604 women, 1073 in total participated in this study. The average age of the participants was approximately 61 years. Using factor analysis one factor that represented the attitudes towards life (problem-solving skills and coping capacity) and two factors that represented the expectations towards future (optimistic expectations towards future and pessimistic expectations towards future) were formed. The association between attitudes towards life and expectations towards future and physical functioning were further analyzed using linear regression analysis.

The results indicated that both attitudes towards life and expectations towards future were associated with physical functioning in later life when analyzed separately. However, when they were analyzed together there were no association between optimistic expectations towards future and physical functioning in ten years follow-up. Pessimistic expectations towards future were statistically significantly associated with weaker physical functioning even when age, gender and socioeconomic status were taken into account. When self-assessed health was added to the model there was no longer association between pessimistic expectations towards future and physical functioning. Problem-solving skills and coping capacity were statistically significantly associated with good physical functioning even when the other essential factors of physical functioning were taken into account.

The results of this study indicate that in order to support physical functioning in later life it is essential to modify people's pessimistic expectations towards future, promote their problemsolving skills and support their faith in their own coping capacity.