Onnellisia opiskelijoita keskellä poliittista muutosta : Tarton yliopistossa opiskelleiden virolaisten muistot Viron uudelleenitsenäistymistä edeltäneestä liikehdinnästä (1987-1991), opiskelijajärjestöistä sekä itsestänsä

Abstract

Neuvostoliiton hajoamisesta ja sitä kautta Viron uudelleenitsenäistymisestä tuli vuonna 2016 kuluneeksi 25 vuotta. Näiden vuosien aikana virolaiset muiden entisten neuvostokansojen tavoin ovat käyneet läpi neuvostomenneisyyttään ja tuolloisista nuorista aikuisista on kasvanut se sukupolvi, joka on nykyisessä Virossa päättävässä asemassa ja siirtää historiakäsityksiään uusille, itsenäisessä Virossa syntyneille sukupolville. Maisterintutkielmassani tutkin miten tämä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa syntynyt sukupolvi muistaa 1980- ja 1990-lukujen taitteen tapahtumat ja heidän oman sukupolvensa roolin niissä. Kyseistä aikaa käsittelevä historiankirjoitus on tavallisesti keskittynyt makrotason ja poliittisten tapahtumien tarkasteluun ja Virossa uudelleenitsenäistymisajan käsittely on saanut teleologisia ja laulavan vallankumouksen narratiivia korostavia piirteitä. Maisterintutkielmassani kyseessä on haastatteluaineistoon pohjautuva mikrohistoriallinen tutkimus, joka muistitietotutkimuksen ja diskurssianalyysin avulla tutkii yksilötason muistoja ja niiden suhdetta historiankirjoitukseen. Yksilöllisten kokemusten ja muistojen kautta tutkimukseni tarkoitus on myös tuoda esille opiskelijoiden ja yksilöiden näkökulma Viron uudelleenitsenäistymisajan tutkimukseen, ja tätä kautta havainnollistaa yksittäisten ihmisten kokemusten ja valintojen moninaisuutta yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa. Tutkielmassa tarkastelen muistoja kolmella tasolla: koko Neuvosto-Viron tasolla tapahtuneen liikehdinnän, Tartossa tapahtuneen liikehdinnän ja lopulta yksilön kokemuksen tasolla. Tutkimuksestani käy ilmi, että yksilötasolla esiintyy variaatiota siinä, missä määrin ja millaisena omat muistot suhteutuvat historiankirjoitukseen sekä laulavan vallankumouksen, heräämisajan tai perestroikan narratiiveihin: joissain tapauksissa muistot heijastavat esimerkiksi laulavan vallankumouksen narratiivia tai kehittävät vakiintuneista narratiiveista omat versionsa, kun taas joissain tapauksissa muistot eivät noudata näitä narratiiveja lähestulkoon lainkaan ja saattavat jopa vähätellä liikehdinnän vaikutusta tavallisen ihmisen elämään. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että liikehdintää koskevissa muistoissa painotukset esimerkiksi eri järjestöjen ja liikkeiden merkityksestä eroavat historiankirjoituksen esityksistä. Opiskelijoista muodostuu haastatteluissa aktiivinen kuva niin järjestötoiminnassa kuin sen ulkopuolellakin, ja heidän omaksumistaan arvoista vahvimpana nousee esille isänmaallisuus, jota ilmennetään haastatteluissa usealla eri tavalla. Yksittäisten henkilöiden muistoissa liikehdinnän ja sen innoittaman opiskelijajärjestötoiminnan kuvauksissa sosiaalinen toiminta ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen nousevat keskeiseen rooliin opiskelijoiden kokemusmaailman ja toiminnan suuntaajina.