Kielikysymyksiä ja urkintaa : Sortavalan seminaari venäläistämistoimien kohteena

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan Sortavalan seminaarin toimintaan Suomen ollessa venäläisen vallan alla vuosina 1880–1917. Erityisesti työssä keskitytään venäläistämiskausien aikaan eli vuosiin 1899–1905 ja 1908–1917 ja siihen, miten ne vaikuttivat seminaarin toimintaan. Artikkeli selvittää, oliko Venäjän luomaa uhkaa havaittavissa Sortavalan seminaarin arjessa ja missä määrin se käytännössä näkyi. Tähän etsitään vastausta kysymällä, kuinka usein Venäjään liittyviä asioita käsiteltiin opettajakokouksissa ja kärjistyivätkö mahdolliset ongelmat nimenomaan venäläistämiskausien aikaan. Lisäksi selvitetään, miten Venäjän mahdolliseen uhkaan käytännössä suhtauduttiin seminaarin opettajien ja oppilaiden keskuudessa. Lähteinä käytetään Sortavalan seminaarin alkuperäisaineistoa, joka on kerätty käyttäen seminaarin opettajakunnan pöytäkirjoja sekä seminaarin matrikkeleita. Lisäksi täydentävänä aineistona hyödynnetään viranomaislähteitä kuten kenraalikuvernöörin asiakirjoja niiden käsitellessä Sortavalan seminaariin liittyviä asioita. Menetelmällisesti tutkimuksessa käytetään teemoittelua, jonka avulla aineisto on jäsennelty ja jonka pohjalta siitä on muodostettu aihekokonaisuuksia. Aineiston pohjalta muodostetut teemat ohjaavat artikkelin rakennetta eli yksi teema muodostaa aina tietyn alaluvun. Työn teoreettisessa keskiössä on nationalismi, jolla tarkoitetaan suomalaissivistyneistön kansallisromanttista käsitystä isänmaahan identifioitumisesta. Nationalistinen käsitys isänmaasta ohjasi myös koulutuksen arvomaailmaa 1800-luvulta lähtien. Artikkelissa osoitetaan, kuinka merkittävästi venäläistämiskaudet vaikuttivat Sortavalan seminaariin sekä toisaalta sen, kuinka seminaarissa pyrittiin erilaisin keinoin torjumaan venäläistämistoimet.