Viittomakielisten nuorten aikuisten käsityksiä kaksikielisyydestään

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka viittomakielisten nuorten aikuisten kaksikielisyyttä on heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan tuettu (vai onko tuettu lainkaan?) ja minkälaisia vaikutuksia tällä on heidän multimodaalisen kaksikielisyyden käsitykseen tutkimushetkellä. Tarkoituksena oli tarkastella aihetta kielen käytön sekä kulttuuriin identifioitumisen näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen käsitys viittomakielisillä nuorilla aikuisilla on kaksikielisyydestään ja kaksikulttuurisuudestaan? Miten viittomakielisten nuorten aikuisten kaksikielisyyden kehittymistä on heidän omasta mielestään tuettu? Miten viittomakieliset nuoret aikuiset toivoisivat lasten kaksikielisyyttä tuettavan?

Tutkimukseni teoriapohjana olen hyödyntänyt kaksikielisyysteorian osalta erityisesti François Grosjeanin (2008) ja Colin Bakerin (2011) kaksikielisyysteorioita, sillä ne käsittelevät kaksikielisyyttä puhutun kielen lisäksi myös viittomakielen näkökulmasta. Toinen tutkimuksen kannalta keskeinen rooli on kaksikulttuurisuudella, jota käsittelen Grosjeanin (2010) määritelmän mukaisesti syventyen tarkastelemaan viittomakielisten kieli- ja kulttuuriryhmää sekä kuurojen yhteisöä ja opetusta historian ja nykytiedon valossa (Jokinen 2000; Salmi & Laakso 2005).

Tutkimuksen aineisto on kerätty 18-30-vuotiailta viittomakielisiltä nuorilta aikuisilta verkossa toteutetun kyselyn avulla. Kysely sisälsi pääosin avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastaajia oli 18, joiden joukossa oli sekä kuuroksi, kuulevaksi että huonokuuloiseksi itsensä identifioivia. Aineiston analysoinnissa on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksessa ilmeni viittomakielisten nuorten aikuisten tietoisuus omasta kaksikielisyydestään ja tämä näyttäytyi pääasiallisesti positiivisena. Tutkimustuloksista voi päätellä kahden kielen kehityksen tukemisella olevan selkeä yhteys aikuisiän kaksikielisyyden käsitykseen ja kahden kielen käyttöön. Epävarmuutta oman kaksikielisyyden suhteen aiheutti toisen kielen heikompi käyttötaito. Tutkimukseen osallistujat tiedostivat kaksikielisyyden hyötyjä sekä kaksikielisyyden tukemiseen ja tukemattomuuteen vaikuttaneita tekijöitä. Kaksikielisyyden tukeminen näyttäytyi aineistossa sekä positiivisessa että negatiivisessa valossa. Aineistosta nousi esille useita näkökulmia kaksikielisyyden tukemiseksi nykyaikana ja näistä keskeisimmiksi teemoiksi nousi perusopetus, perhe ja lääketiede. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää mm. kaksikielisten lasten vanhempien ohjaustyöhön (esim. neuvolatyössä, kuulokeskuksissa, päivähoidossa) sekä koulun opetuksen suunnittelussa kaksikielisyyden tukemisen näkökulmasta.