Implisiittisen motorisen oppimisen vaikutus taidon kehittymiseen ja säilymiseen paineenalaisessa tilanteessa kokeneilla oppijoilla

Abstract

Antonen, S. & Hellgren, R. Implisiittisen motorisen oppimisen vaikutus taidon kehittymiseen ja säi-lymiseen paineenalaisessa tilanteessa kokeneilla oppijoilla. 2017. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 76 s., 2 liitettä. Motorisia taitoja voidaan harjoittaa eri tavoin. Oppijan kannalta onkin tärkeä löytää sellainen harjoi-tustyyli, joka edistää hänen motorista oppimistaan mahdollisimman tehokkaasti ja tuottaisi pysyviä oppimistuloksia. Motoristen taitojen opettaminen on perinteisesti pohjautunut opettajajohtoiseen opetustyyliin, joka sisältää paljon informatiivista ohjeistusta ja palautetta. Tällainen opetustyyli ei takaa välttämättä tehokasta oppimista. Nykyaikaiset tutkimukset ja opetusmallit korostavat harjoitustapaa, jossa informatiivinen ohjeistus on vähäistä ja suoritusta pyritään ohjaamaan harjoitteiden ja ympäristön avulla. Implisiittinen motorinen oppiminen on eräs tällainen nykyaikainen oppimismalli, mikä hyödyntää aivojen tiedostamattomia ja tehokkaampia alueita motoristen taitojen harjoittelussa ja suorittamisessa. Implisiittisesti opitun motorisen taidon on esimerkiksi todettu kestävän eksplisiittisesti opittua taitoa paremmin paineenalaisessa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää implisiittisen ja eksplisiittisen harjoittelun vaikutuksia ja eroja taidon oppimisen automaatio-tasolla olevien henkilöiden taidon kehittymiseen ja säilyvyyteen paineenalaisessa tilanteessa.

Tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena, jossa 17.4 ± 0.9 vuotiaiden (n=32) jääkiekon ranne-laukauksen tarkkuutta pyrittiin kehittämään implisiittisin tai eksplisiittisin keinoin. Tutkimuksessa oli mukana myös kontrolliryhmä, joka suoritti vain testit (23.1 ± 3.3 vuotta; n=17). Tutkittavat suorittivat alkutestinä 30 rannelaukausta yrittäen osua jääkiekkomaalissa olleeseen maalitauluun (30 x 45 cm). Tämän jälkeen tutkittavat jaettiin tasavahvasti ryhmiin, jonka jälkeen alkoi harjoitusjakso, joka sisälsi kolme harjoituskertaa ja yhteensä 270 suoritusta. Harjoituksissa oli kolme eri laukaisuetäisyyttä. Implisiittinen ryhmä aloitti harjoittelun aina lähimmältä etäisyydeltä edeten kauemmaksi, tarkoi-tuksenmukaisen progression tavoin. Eksplisiittinen ryhmä harjoitteli päinvastoin. Tutkittaville ei annettu palautetta harjoitusten aikana. Harjoitusjakson jälkeen tutkittavat suorittivat paineenalaisen testin, jossa lauottiin 30 kertaa alkutestin tavoin. 8 tai 14 päivän päästä painetestistä oppimista arvioitiin pysyvyystestillä, joka toteutettiin alkutestin tavoin. Tutkittavat vastasivat harjoitusjakson ja painetestin päätteeksi kyselyihin, joiden avulla tutkittiin pääasiassa tutkittavien tarkkaavaisuuden suuntaamista ja turhautumisen kokemista. Nämä antoivat viitteitä harjoittelun implisiittisyydestä ja eksplisiittisyydestä. Tutkimuksen päätuloksena on, että implisiittisen ryhmän tulos painetestissä oli merkittävästi parempi eksplisiittiseen ja kontrolliryhmään verrattuna (p < 0.04; p < 0.01). Tämä tukee teoriaa, että implisiittisesti opitut taidot säilyisivät paremmin paineenalaisissa tilanteissa kuin eksplisiittisesti opitut taidot. Toinen merkittävä tulos on se, että implisiittisen ryhmän tarkkaavaisuus oli eksplisiittistä ryhmää enemmän ulkoisissa kohteissa. Harjoitusjakson aikana tulos oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0.01). Implisiittinen ryhmä paransi testitulostaan alku- ja pysyvyystestin välillä, mutta ero ei ollut tilastolli-sesti merkitsevä. Eksplisiittisen ryhmän tulokset eivät juuri muuttuneet. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että implisiittinen harjoittelu kehittää taitoa tehokkaammin kuin eksplisiittinen harjoittelu ja taito kestää paremmin paineenalaisissa tilanteissa. Koehenkilöiden pieni määrä ja erilaiset harjoitustaustat heikentävät tutkimuksen validiteettia, minkä vuoksi tuloksia ei voida yleistää. Harjoitusmäärät jäivät myös melko pieniksi taidon automaatiotasolla olevien henkilöiden taidon kehittämiseksi. Implisiittistä motorista oppimista tulee hyödyntää enemmän liikunnanopetuksessa ja urheilussa, jotta meillä olisi tulevaisuudessa yhä taitavampia liikkujia.

Motor skills can be practiced in different ways. As to the trainee, it`s important to find a method which would improve his learning most efficiently and which would produce permanent learning results. Teaching motor skills has traditionally been based on teacher centered method which con-tains a lot of informative instruction and feedback. Such a way of teaching doesn`t necessarily result in efficient learning. Modern studies and models of teaching techniques emphasize practice in which informative instruction is of minor importance and performance will be improved by tasks and envi-ronment. Implicit motor learning is a modern teaching method which relies on the unconscious and more productive areas in brain in practicing and learning motor skills. Implicitly learned skills are found to be more permanent than skills learned explicitly even when performed under pressure. The purpose of this study is to explore the effect of implicit and explicit practice on the learning and retention under pressure in trainees whose skills are already on the automatic stage. In this intervention study 17.4 ± 0.9 years old ice hockey players` (n=32) wrist shot accuracy was tried to improve both in implicit and explicit ways. The control group (23.1 ± 3.3; n=17) performed only the tests. The pretest for study groups were 30 wrist shots to hit the target (size 30 x 45 cm) in the ice hockey goal. The performers were divided into two equal learning groups, after which there was a practice period which included three workouts including 270 shots all together. The shots were delivered from three different distances. The implicit group always began the workout at the shortest distance and moving to more advanced distances according to errorless learning. For the explicit group workout was performed vice versa. The study groups reserved no feedback during workouts. After the practice period those in the study groups performed 30 shots as in the pretest but now under pressure. After 8 or 14 days, the learning process was evaluated in a retention test in the same way as in the pretest. At the end of the practice period and the test under pressure, the study groups answered questionnaires which primarily asked for the attentional focus and the frus-tration level. They gave evidence of the implicit and explicit levels of practicing. The major result of this study is that the performance level of the implicit group in the pressure test was significantly better than those of the explicit group and the control group (p < 0.04; p < 0.01). This underlines the theory, that skills learned implicitly would be retained under pressure better than those learned explicitly. Another significant result is that the attentional focus was more external in the implicit group than in the explicit group. The result was statistically significant (p < 0.01) in prac-tice period. The implicit group improved test results between the pretest and the retention test, but the improvement was not significant. There were no relevant changes in the results of the explicit group. The results of the study indicate that the implicit practice will develop skills better than does the explicit practice and that the skills obtained will be better retained under pressure. The small number of the subjects and the difference practice backgrounds undermine the validity of the study and therefore the results cannot be generalized in larger populations. The practice loads also remained comparatively small to be able to improve skills of the subjects who were already on the automatic performance stages. Implicit motor learning needs to be used more in physical education and sports in order to have more skillful trainees in the future.