Maisterintutkielmassani tarkastelen, miten opettajat hyödyntävät yläkouluikäisten suullisen suomen kielen opetuksessa erilaisia oppimisympäristöjä Oppimisympäristöt näen tutkimuksessani perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (POPS) tavoin erilaisina tiloina ja paikkoina sekä yhteisöinä ja toimintakäytäntöinä, joissa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat (POPS 2014: 29). Liitän oppimisympäristöön kuuluvaksi myös erilaiset välineet, palvelut ja materiaalit, joita opiskelussa hyödynnetään (ks. POPS 2014: 29.) En siis rajaa tutkimustani pelkästään oppikirjoihin ja muihin valmiisiin materiaaleihin. Aihetta on tutkittu aikaisemmin paljon juuri oppikirjojen näkökulmasta (ks. esim. Tergujeff 2013, Luukka ym. 2008 ja Derwing & Munro 2005). Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten opettajat hyödyntävät erilaisia oppimisympäristöjä suullisen kielitaidon opetuksessa? 2. Miten opettajat kokevat oppimisympäristöjen käytön muuttuneen omassa suullisen kielitaidon opetuksessaan vuosien aikana, ja mistä m
uutos heidän mielestään johtuu? 3. Millaisia oppimateriaalitarpeita opettajat ovat havainneet suullisen kielitaidon opetuksessa, ja miten he ovat pyrkineet vastaamaan näihin tarpeisiin?
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus (ks. Saarela-Kinnunen & Eskola 2010: 189-199), jossa on etnografisia sävyjä havainnointien johdosta. Aineistoni koostuu kahdesta yläkoulussa S2-oppilaiden parissa työskentelevälle opettajalle tehdystä teemahaastattelusta (ks. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009: 208) sekä kuuden oppitunnin havainnoinnista joko osallistuvana (ks. Ronkainen ym. 2011: 115) tai osallistumattomana (ks. Grönfors 2015, 152) tutkijana oppitunnista riippuen. Aineiston analyysissä hyödynsin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä (ks. Tuomi & Sarajärvi 2009).
Tutkimustulokset osoittavat, että suullisen suomen kielen opetuksessa hyödynnetään eniten oppimisympäristöinä oppikirjoja, opettajien itse tekemiä tai muokkaamia materiaaleja sekä internetiä. Opettajat kokivat internetin käytön selvästi lisääntyneen vuosien aikana, koska tietokoneiden määrät ovat kasvaneet kouluissa ja toimivat nettiyhteydet kattavat nyt useamman luokan. Opettajille ei ole tullut arjessa vastaan erityisiä materiaalitarpeita, vaikkakin he laativat materiaaleja paljon myös itse. Myös Kuukan ja Metsämuurosen (2016: 125–127) tutkimuksessa on saatu samanlaisia tuloksia. Suullisen suomen opetus oli tunneilla monipuolista ja tunneilla hyödynnettiin selkeästi eniten keskustelua. Keskustelun avulla pystytään harjoittelemaan kielen rakenteiden ja sanaston hallintaa, spontaania ilmaisua sekä erilaisten vuorovaikutusnormien hallintaa (Lehtimaja 2012: 219).
...
