Tutkielmassani selvitän, miten opettajiin ja vanhempiin asennoidutaan Ylen A2-iltoihin kuuluvassa Koulukiusaamis-ilta-keskusteluohjelmassa. Tutkimuskysymykseni ovat 1) Miten opettajiin ja vanhempiin asen-noidutaan Ylen Koulukiusaamis-illassa, 2) Millaisia asemia opettajille ja vanhemmille tuotetaan asennoitu-valla kielenkäytöllä ja 3) millaisilla vuorovaikutuksen ja kielen keinoilla asennoitumista ja asemia tuotetaan.
Asennoitumisella tarkoitetaan sellaista sosiaalista toimintaa ja vuorovaikutuskäytänteitä, joilla asen-teita ja kannanottoja rakennetaan ja joilla niistä neuvotellaan. Kyse on sosiaalisen toimijan suorittamasta julkisesta teosta, joka rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja jolla suoritetaan tiettyjä tehtäviä. Nämä tehtävät, jotka ilmenevät Du Bois´n asennekolmiomallista, ovat evaluointi, positiointi ja linjaan asettuminen.
Aineistoni on Ylen A2-sarjaan kuuluva Koulukiusaamis-ilta. Se on kaksituntinen televisiokeskuste-luohjelma, jota juontaa kaksi toimittajaa
ja jonka osallistujiin kuuluu eri instituutioiden edustajia. Televisio-keskustelu onkin institutionaalista toimintaa, ja sitä määrittävät arkikeskustelusta eroavat vuorovaikutus-säännöt. Aineiston vuorovaikutuksellisen luonteen vuoksi pohjaan analyysini keskustelunanalyyttiseen tutkimukseen ja sen näkemykseen kielen ja kommunikaation välisestä suhteesta. Asennoitumisen analyysissa olen hyödyntänyt Du Bois´n asennekolmiomallia.
Analyysini perusteella olen jakanut Koulukiusaamis-illan asennoitumistoiminnan kolmeen pääryhmään. Nämä ovat aikuisiin asennoituminen, opettajiin asennoituminen ja vanhempiin asennoituminen. Kus-sakin pääryhmässä on kolme alaryhmää, jotka on nimetty niiden asemien mukaan, joita asennoitumistoimin-nalla opettajille ja vanhemmille luodaan. Aikuisiin asennoituminen viittaa toimintaan, jossa asennoituminen kohdistuu sekä opettajiin että vanhempiin. Tässä ryhmässä aikuisiin asennoiduttiin kiusaamisen havainnoijina, luotettuina ja luottajina sekä yhteistyön tekijöinä. Opettajiin ja kouluun asennoituminen jakautuu seuraaviin ryhmiin: koulu ja opettajat tehottomina toimijoina, opettajat vastuunkantajina ja kasvattajina sekä koulu keinonsa käyttäneenä toimijana. Vanhempiin puolestaan asennoidutaan tunteella reagoijina, kiusaamiseen puuttujina sekä kasvattajina ja vastuunkantajina.
Tutkielmani pohjautuu käsitykseen siitä, että kielenkäyttötavat vaikuttavat siihen, millaisena ilmiönä koulukiusaamista pidetään. Onkin syytä miettiä, millaisia positioita opettajille ja vanhemmille rakennetaan ja mitä positioita pidetään heille mahdollisina. Tutkimukseni antaa myös viitteitä siitä, että kiusaamisenvas-taisia toimia on syytä kehittää. Koska koulua pidetään tehottomana toimijana, on mietittävä, miten kiusaamiseen voitaisiin paremmin puuttua. Opettajien ja aikuisten välinen yhteistyö ei näyttäydy aineistossani tämänhetkisenä kiusaamisenvastaisena työskentelytapana, vaikka sitä kannatetaankin. Tämä puhetapa implikoi, että myös yhteistyön tekemisessä on kehitettävää.
...
