Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tehdä näkyväksi laulamiseen liittyviä oppimiskokemuksia ja merkityksiä. Haastattelin ihmisiä, joiden laulamiseen liittyvät kokemukset ovat olleet negatiivisia. Tähän opinnäytetyöhön olen valinnut haastatelluista yhden tapauksen. Aloittaessani tutkimusprosessin, viitekehykseksi muotoutui Rauhalan (1993) holistinen ihmiskäsitys ja fenomenologinen tutkimus. Yritykseni on yhdistää sekä osin hermeneuttista ja fenomenologista metodia, että osin kognitiivisen psykologian metodia. Tutkimukseen osallistuvan henkilön haastattelu nosti esille myös kokemuksiin liittyviä välittömiä elämyksiä, tuntemuksia, tunnetiloja, mielikuvia ja ajatuksia. Näin sekä positiiviset että negatiiviset persoonallisesti merkittävät oppimiskokemukset muodostavat merkitystihentymiä ja merkitysverkostoja, jotka ovat vaikuttaneet laajemmin tutkittavan kehityshorisonttiin.
Haastattelu sujui tiettyjen musiikkiin liittyvien teema-alueiden puitteissa ja niistä tuli osittain aineistoa j
äsentäviä sisältöalueita. Teema-alueet haastattelussa olivat: kokemukset laulamisesta ja musiikista lapsuudessa, kokemukset laulun ja musiikin opetuksesta alaluokilla, kokemukset laulun ja musiikin opetuksesta yläluokilla, kokemukset laulamisesta ja laulamiseen liittyvistä harrastuksista aikuisiässä. Muodostin teema-alueista kolme tutkimuksesta noussutta ajallisesti kronologista ”Lewiniläistä (1952) elämänkenttää”. Haastateltavan elämänkentälle nousseet musiikki-ja laulukokemukset purin dimensioihin: kulttuurinen, sosiaalinen, tiedollinen, toiminnallinen ja elämyksellinen. Haastateltavan kolmannella elämänkentällä, erilaisina merkitysristiriitoina esiintyviä mielekkyysongelmia, analysoin Phenixin (1968) viisitasoisen hierarkkisen muodostelman avulla, jossa ylimpänä, peruskysymyksenä on: oman olemassaolon merkitys.
Vaikka fenomenologisen analyysin, tutkijan kiinnittäessä huomiota tutkimukseen osallistuvien kokemuksiin tietystä elämänalueesta, tuottama käsitys kokemuksen perusrakenteesta ei oikeuta tutkijaa tekemään yleistyksiä tutkimukseen osallistuvien ihmisten ulkopuolelle, on se Juha Perttulan (1996) mukaan kuitenkin mahdollista silloin, kun tutkimuksen lukijat löytävät niistä jotain omaa kokemismaailmaa kuvaavaa. Näin ollen oletan, että osallistuvan henkilön subjektiiviset kokemukset musiikista omalla elämänalueellaan valottavat laajemmalti aiheeseen liittyviä merkityksiä. Näyttää siltä, että pienikin kannustus laulamiseen liittyvien merkittävien oppimiskokemusten kohdalla nousee tässä haastattelututkimuksessa tärkeäksi, haastateltavan koko elämään vaikuttavaksi positiiviseksi tekijäksi.
...
