Lapsuudessa tai nuoruudessa urheiluharrastuksen lopettaneiden ja sitä jatkaneiden terveyskäyttäytymisen erot aikuisuudessa

Abstract

Saarnio, H. & Viertola, J. 2017. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheiluseuraharrastamisen lopettaneiden ja jatkaneiden erot aikuisuuden terveyskäyttäytymisessä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 64 s. Lapsuuden liikunta-aktiivisuudella ja urheiluseuraharrastamisella on tutkittu olevan yhteys aikuisuuden liikunta-aktiivisuuteen, mutta vaikutuksista muuhun terveyskäyttäytymiseen ei ole paljoa tietoa. Monosen ym. (2016) mukaan Suomessa noin puolet nuorista on mukana urheiluseuratoiminnassa säännöllisesti ja aktiivisesti. Tutkimuksissa on kuitenkin ilmaistu huoli niin sanotusta drop out -ilmiöstä, eli seuraharrastuksen lopettamisesta iän karttuessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten drop out -ilmiö mahdollisesti vaikuttaa aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen ja samalla, eroaako seuraharrastuksen lopettaneiden ja sitä jatkaneiden liikunta-aktiivisuus, päihteidenkäyttö ja ruokailutottumukset, sekä television katselu aikuisuudessa.

Tutkimuksen aineisto on koottu Lasten Sepelvaltimotaudin riskitekijät -pitkittäistutkimuksen aineistosta lapsuudesta (9-15 v.) ja aikuisuudesta (33-39 v.) kahdelta eri mittauskerralta (-83,- 86,-07,-11). Askelten määrää lukuun ottamatta muuttujat kerättiin kyselylomakkeiden perusteella. Lapsuudessa drop out muuttuja saatiin luotua 321 tutkittavalle (pojat=188, tytöt=133). Drop out muuttujan perusteella tarkasteltiin seuraharrastuksen lopettaneiden ja jatkaneiden terveyskäyttäytymisen eroja. Tekijät, joita tarkasteltiin lapsuudessa, olivat: liikunta-aktiivisuus –indeksi (PAI), todistuksen kaikkien aineiden keskiarvo, asuinpaikka ja vanhempien koulutustaso sekä BMI. Aikuisuuden muuttujat taas olivat: fyysinen-aktiivisuus –indeksi (PAI), aerobiset askeleet, tupakan poltto, alkoholin käyttö, television katselu, terveellisen ruokavalion -indeksi ja kasvisten syönnin -indeksi. Analyysissä käytettiin keskiarvojen vertailua (t-testi) ja ristiintaulukointia (χ2 -testi) selvitettäessä muuttujien välistä riippuvuutta, sekä ristiintaulukointia. Tulosten perusteella koko tutkimusjoukossa seuraharrastusta lapsuudessa jatkaneet söivät aikuisena terveellisemmin ja myös liikkuvat enemmän aikuisuudessa ja lapsuudessa. Tutkittavien terveellisessä ruokavaliossa (p=0.021) ja kasvisten syönnissä (p=0.047) todettiin merkitsevä ero siten, että jatkaneiden indeksi oli korkeampi, kuin lopettaneilla. Fyysinen kokonaisaktiivisuus oli jatkaneilla merkitsevästi suurempaa kuin lopettaneilla (p=0.019). Oletuksista huolimatta muissa aikuisuuden muuttujissa ei löytynyt merkitseviä eroja ryhmien välillä. Lopettaneiden miesten terveyskäyttäytymisen erot verrattuna jatkaneisiin miehiin olivat selvempiä, kuin naisten vastaavat erot. Miehillä lapsuudessa lopetettu harrastus oli yhteydessä negatiivisesti aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen. Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamisen toteuttamiseen ja mahdollistamiseen onkin hyvä kiinnittää huomiota myös kansanterveydellisistä syistä. Oleellista on pohtia, miten saadaan nuoret jatkamaan harrastusta pidempään, ohi kriittisen ikävaiheen. Urheiluseurojen tavoittaessa yhä useampia lapsia ja nuoria, on niillä mahdollisuus kasvattaa ja opastaa nuoria omaksumaan terveellisiä tapoja, jotka kantavat läpi elämän.

Saarnio, H. & Viertola, J. 2017. Health behavior differences among those finnish adults that continued or quited organized sports in childhood. Faculty of sports and health scienses. University of Jyvaskylä. Master’s thesis in sport pedagogy. 64 p. Earlier studies show that there is connection between adolescent physical activity (also organised sports) and adulthood physical activity, but there is not much evidence on how adolescent organized physical activity effects on adulthood health behavior. According to Mononen etc. (2016) about half of finnish adolescents are participating on organized club sports regularly and actively. However, studies have expressed a worry about so-called drop out -phenomenon, aka. quiting organized sports among aging (Mononen etc. 2016). Meaning of this study was to investigate how drop out in adolescence may effect adulthood health behavior and at the same time to find out if physical activity, usage of intoxicants, eating habits and time spent on watching tv in adulthood differs between drop outs and those who continued organized sports in childhood and adolescence. Material of this study was gathered from larger study called the Cardiovascular Risk in Young Finns longitudinal study. Our material was gathered from four measurement times. Two from childhood/adolescence (-83 and -86) and two from adulthood (-07 and -11). In childhood participants were aged between 9 and 15 and in adulthood between 33 and 39. Material has been gathered with questionnaires and objective measurements. It was possible to create the drop out variable only for 321 test subjects (188 boys and 133 girls). Differences between adulthood health behavior were investigated according to drop out variable which showed which subjects quited organized sports in adolescence and which continued. Variables from childhood were: physical activity index (PAI), average value of childs school grades, habitation, parents education and BMI. Adulthood variables were: physical activity index (PAI), aerobic steps during day, smoking, drinking, television watching, healthy food index and vegetable eating index. Independent samples t-test and khii-square test and crosstabulation were used to investigate the data. According to results of this study those who stayed with club sports in adolescence ate more healthy in adulthood and had higher physical activity in adulthood and childhood than drop outs. Significant differences were found among subjects diet (p=0.021) and amount of vegetables in diet (p=0.047). Therefore, those who stayed with club sports in adolescence ate healthier way in adulthood. Physical activity was significantly higher on those who continued club sports than drop outs (p=0.019). Other variables did not have any significant differences. Results show that male subjects differed way more than female subjects between drop outs and those who stayed in club sports. Droping out from club sports in adolescence effected more on adulthood health behavior among men than women. That in mind we should pay attention on adolescence club sports and the way that they are organized also from public health point of view. It is essential to consider how to keep young people with club sports longer, past the critical age phase. As they reach more and more adolescents, sports clubs have opportunity to raise and guide adolescents to adapt healthy habits that carry on trough the life.