Tässä tutkielmassa olen tutkinut Helsingin Sanomien uutisten muodostamia representaatioita vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokkaista Donald Trumpista ja Hillary Clintonista. Vaaleista uutisoitiin run-saasti ympäri maailmaa paitsi niiden yhteiskunnallisen merkittävyyden myös poikkeuksellisten käänteiden ja ehdokkaiden välisten ristiriitojen takia. Myös yleisön mielipiteet olivat vahvasti jakautuneet sillä Trump nähtiin arvaamattomana mutta uudistavana vaihtoehtona, kun taas Clintonia pidettiin turvallisena jatkumona Barack Obaman kausille. Tämän huomioiden uutisointi aiheesta on kiinnostavaa: uutisten oletetaan tarjoavan objektiivista informaatiota, mutta kuitenkin tiedotusvälineet ovat vahva mielikuvien luoja, ja usein tiettyjen näkökulmien hegemonisoituminen asettaa tietyt diskurssit valtaan toisten jäädessä vähemmälle huomiolle. Diskursseilla tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevia kiteytyneitä puhetapoja, jotka esiintyvät tietyissä sosiaalisissa tilanteissa tiettynä a
ikana. Toimittajilla on asemansa vuoksi valtaa, joten heidän tekemillään kielellisillä valin-noilla on merkitystä. Sen vuoksi median luomien representaatioiden ja niiden taustalla vaikuttavien diskurssien kriittinen tarkastelu on tarpeen, ja tutkimukseni pohjautuukin kriittiseen diskurssintutkimukseen.
Valitsin aineistokseni kolme vaaliväittelyistä kertovaa Helsingin Sanomien uutista, sillä Helsingin Sanomat on Suomen suurin ja yleisesti puolueettomana pidetty sanomalehti. Rajasin aineistoni väittelyistä kertoviin uutisiin, koska mielestäni niissä ehdokkaiden välinen kontrasti kulminoitui hyvin esiin. Käsittelin aineistoani kokonaisuutena yksittäisten tekstien sijaan. Tarkoituksenani oli selvittää kriittisen diskurssianalyysin keinoin, millaisia representaatioita ehdokkaista syntyy uutisissa ja millaisia diskursseja niiden takana on havaittavissa. Tarkasteluni kohteena olivat erityisesti affektiiviset kielenainekset ja muun muassa toimijuuden kuvaaminen ja sananvalinnat.
Havaitsin kaksi vahvaa diskurssia, jotka esiintyvät aineistossani samanaikaisesti ja vaikuttavat ehdokkaiden representaatioihin: holtittomuusdiskurssi korostaa Trumpia arvaamattomana ja epäpresidentillisenä toimijana, kun taas järkevyysdiskurssi kuvaa Clintonia rationaalisena ja hyveelliset arvot omaavana. Holtittomuusdiskurssin voidaan nähdä haastavan järkevyysdiskurssin, joka lähenee ideaalia presidentillistä diskurssia. Diskurssit sisältävät melko vahvoja oletuksia siitä, että Clinton tulee voittamaan todennäköisemmin kuin Trump. Tutkimukseni osoitti mielenkiintoista tietoa siitä, miten media heijastaa yhteiskunnallista ilmapiiriä rakentaen ja ylläpitäen voimakkaita diskursseja, kuten tarkastelemani holtittomuus- ja järkevyysdiskurssit.
...
