Ville Isola, 2017. Fitnessurheilijoiden kehonkoostumus, lihaskoko ja hormonitasapaino kilpailudieetillä ja palautumisjaksolla. Liikuntabiologia, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Valmennus- ja testausoppi, pro gradu-tutkielma 95s. 2 liitettä.
Fitness-lajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina räjähdysmäisesti. Aiheen suuresta kiinnostuksesta huolimatta tieteellistä tutkimusta fitnessurheilijan kilpailudieetistä tai sen palautumisjaksosta ei ole juurikaan saatavilla, lukuun ottamatta muutamia tapaustutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muuttuvatko fitnessurheilijoiden kehonkoostumus ja lihaskoko, lihasten voimantuotto sekä hormonitasapaino kilpailudieetin aikana ja sen jälkeisellä palautumisjaksolla.
Tutkimuksessa oli mukana 27 naisfitnessurheilijaa, jotka kilpailivat Suomen Fitnessurheilu ry:n alaisissa kilpailuissa syksyllä 2015. Mittaukset järjestettiin ennen kilpailudieettiä, 20 viikon pituisen kilpailudieetin jälkeen (välimittaus)
ja samanpituisen palautumisjakson jälkeen. Kontrolliryhmässä oli 23 tavoitteellisesti kuntosalilla harjoittelevaa naista ja heidän mittauksensa järjestettiin vastaavina ajankohtina kuin kilpailijoiden mittaukset. Mittausten välinen ajanjakso oli noin 20 viikkoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittavien kehonkoostumuksen muuttujia DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry), bioimpedanssilla ja ihopoimumittauksilla. Lisäksi ultraäänellä mitattiin vastus lateralis –lihaksen poikkipinta-ala ja rasvamassan paksuus sekä olkavarren kolmipäisen ojentajalihaksen paksuus sekä rasvamassan paksuus. Verestä mitattiin testosteronin, estradiolin ja kortisolin paastopitoisuudet. Tutkittavien suorituskyvyn muuttujia tarkasteltiin mittaamalla maksimaalinen isometrinen voima penkkipunnerruslaitteessa ja jalkaprässissä sekä alaraajojen ojentajalihasten räjähtävää voimaa kevennyshypyllä. Lisäksi tutkittavien energiansaantia tutkittiin ruoka- ja aktiivisuuspäiväkirja-analyyseillä. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin kaksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) ja kahden ryhmän tai ajankohdan vertailut toteutettiin Holm-Bonferronikorjatuilla t-testeillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että kehonpaino laski dieettijakson aikana 64,3 (± 6,9) kg:sta 56,5 (± 5,3) kg:aan (p<0,001) ja palautui palautumisjakson jälkeen 62,6 (± 6,9) kg:aan (p<0,001). Bioimpedanssilla mitattuna rasvaton massa putosi merkitsevästi keskimäärin 51,5 (± 5,2) kg:sta 49,9 (± 4,9) kg:aan (p<0,01) kilpailudieetin aikana ja palautui merkitsevästi 50,8 (± 5,3) kg:aan (p<0,01). Ihopoimulla mitattuna rasvaton massa laski erittäin merkitsevästi keskimäärin 48,0 (± 4,3) kg:sta 46,1 (± 3,9) kg:aan (p<0,001) mutta ei kuitenkaan palautunut palautumisjakson aikana vaan jäi 46,3 (± 4,1) kg:aan erittäin merkitsevästi alhaisemmaksi kuin lähtötasolla (p<0,001). Vastus lateralis -lihaksen poikkipinta-ala pieneni merkitsevästi kilpailudieetin aikana (p<0,05), mutta palautui lähtötasolle palautumisjakson aikana. Vastus lateralis -lihaksen rasvamassan paksuus väheni erittäin merkitsevästi kilpailudieetin aikana kilpailijoilla. (p<0,001), mutta kasvoi erittäin merkitsevästi palautumisjakson aikana (p<0,001) ollen loppumittauksissa kuitenkin merkitsevästi pienempi kuin alkumittauksissa (p<0,05). Kilpailijoiden olkavarren ojentajalihaksen rasvamassan paksuus väheni merkitsevästi kilpailudieetin aikana (p<0,05) ja lisääntyi loppumittauksiin lähtötasolle (p<0,05) Testosteronin ja estradiolin paastopitoisuudet laskivat erittäin merkitsevästi kilpailudieetin aikana. Testosteroni laski erittäin merkitsevästi 1,3 (± 4,1) nmol/l:sta 0,7 (± 0,6) nmol/l:aan (p<0,001) ja palautui loppumittauksiin 1,0 (±0,6) nmol/l:aan (p<0,001). Estradioli laski 403,8 (± 511,9) nmol/l:sta 156,0 (± 96,0) nmol/l:aan ja palautui loppumittauksiin 300,4 (± 287,7) nmol/l:aan (p<0,004). Kortisolipitoisuudessa ei havaittu muutosta koko tutkimusjakson aikana. Isometrinen penkkipunnerrusvoima nousi kilpailijoilla väli- ja loppumittausten välillä (p<0,05). Kontrollien isometrinen jalkaprässivoima laski väli- ja loppumittausten välillä erittäin merkitsevästi (p<0,001). Energiansaanti oli erittäin merkitsevästi vähäisempää kilpailudieetin aikana (p<0,001).
Tämä tutkimus osoitti, että kilpailijoiden energiansaanti vähenee noin 650 kcal ja kehonkoostumus muuttuu 20 viikon kilpailudieetin aikana naisfitnessurheilijoilla, joilla kilpailuun valmistautuminen sisältää aerobista- ja voimaharjoittelua yhdistettynä korkeaproteiinipitoiseen ruokavalioon. Kilpailudieetin aikana kehon rasvaton massa säilyy tai vähenee hieman mittausmenetelmästä riippuen. Myös lihaskoko pienenee hieman kilpailudieetin aikana. Tulokset osoittivat myös, että hormonitasapaino muuttui huomattavasti 20 viikkoa kestävän kilpailudieetin aikana. Noin 20 viikon palautumisjakson aikana kehonkoostumus, lihaskoko ja hormonitasapaino, pois lukien testosteronipitoisuus, palautuivat lähtötasolle. Rasvattoman massan ja lihaskoon säilyttäminen tulee olla rasvamassan pienentämisen ohella fitnessurheilijan tärkein tavoite kilpailudieetin aikana.
...
