"Ja aina on ollut tukea tarvitsevia, enemmän tai vähemmän" : päiväkodinjohtajien puhetavat lasten tuen tarpeesta - diskurssianalyyttinen tutkimus

Abstract

Tutkimus tarkastelee päiväkodinjohtajien tuottamaa puhetta erityisestä tuesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi johtajien erilaisia positioita, jotka rakentuivat näissä puhetavoissa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodinjohtajien tuottamaa puhetta erityisestä tuesta ja siihen liittyvistä moninaisista ulottuvuuksista. Koko tarkastelun läpi kulkee ajatus lapsen tuen tarpeesta ja siitä, miten se näyttäytyy päiväkodinjohtajien puheessa ja erilaisissa tilannekohtaisissa subjektipositioissa. Tutkimuksen viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja lähestymistapana oli diskurssianalyysi. Tutkimuksen kiinnostus kohdistui päiväkodinjohtajien puhetapoihin lapsen tarvitsemasta tuesta sekä puhetavoista välittyviin johtajien erilaisiin positioihin eli roolien luomaan kuvaan päiväkodinjohtajien toimintamahdollisuuksista ja velvollisuuksista erityisen tuen järjestelyissä. Tutkimukseen osallistui kuusi päiväkodinjohtajaa kahdesta eri kaupungista. Päiväkodinjohtajista osa oli hallinnollisia johtajia ja osa lapsiryhmätyöhön osallistuvia johtajia. Aineisto oli kerätty aiemmin teemahaastatteluilla. Analyysissä tarkasteltiin puhujien rakentamaa puhetta lapsen tuen tarpeesta sekä puhujien subjektipositioita erilaisissa vuorovaikutuskonteksteissa. Päiväkodinjohtajien puheesta hahmottui viisi erilaista puhetapaa eli tulkintarepertuaaria, jotka ovat yhteistyö-, ammatillisuus-, ratkaisukeskeisyys-, johtajuus- ja yhteiskunnallisuusrepertuaari. Yhteistyörepertuaarissa lapsen tuen tarvetta lähestyttiin erilaisen yhteistyö käytäntöihin liittyvän puheen kautta. Päivä- kodinjohtajat toivat puheessaan esille erityislastentarhanopettajan roolin varhaiskasvatuksen asiantuntijana. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö rakentui puheessa ideaalina kasvatuskumppanuus puheena, mutta toisaalta se jäi johtajan kannalta irralliseksi puheeksi. Ammatillisuus-, ratkaisukeskeisyys- ja johtajuusrepertuaarissa lapsen tukea rakennettiin pedagogisen johtajuuden kautta, jolloin puheessa korostui henkilöstön valmiuksien sekä ammattitaidon huomioiminen tuen toteuttamisessa. Yhteiskunnallisuusrepertuaarissa ilmeni jännitteistä ja ristiriitaista puhetta resursseista liittyen erityiseen tukeen. Keskeisimmiksi päivä- kodinjohtajien positioiksi muodostuivat asiantuntijan/ammattikasvattajan, pedagogisen johtajan, esimiehen ja kriittisen asiantuntijan positio. Päiväkodinjohtajien merkitys varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin luomisessa ja ylläpitämisessä on suuri ja tämä tuli esille päiväkodinjohtajien puheessa. Päiväkodinjohtajien puheessa korostui inklusiivinen ajattelu ja osallisuus, eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitys ja yhteiskunnalliset reunaehdot, jotka määrittelevät käytettävissä olevia resursseja.