Being a teacher in England : teacher development in the biographies of three English primary school teachers

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen kolmen eri-ikäisen englantilaisen alakoulun opettajan ammatillista kehittymistä elämäkerrallisen haastattelumenetelmän avulla. Tutkimusaihe on tärkeä, koska opettajan vaikutus koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä lasten oppimiseen on merkittävä. Lisäksi useat kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että oppimisessa on merkittäviä haasteita tutkimuksen kohteena olevassa englantilaisessa koulujärjestelmässä. On merkityksellistä tutkia, miten opettaja kokee voivansa vaikuttaa työhönsä ja työssä kehittymiseen tässä kontekstissa, jotta voisimme lisätä ymmärrystä koulutuksen ja oppimisen kehittämishaasteista. Tutkimuksessa opettajan kehittyminen nähdään sekä ulkoisena sosiaalistumisprosessina että yksilöllisenä oppimisprosessina. Avoimen elämäkerrallisen haastattelun avulla on pyritty tavoittamaan opettajien oma näkökulma siihen, miten he suhtautuvat muutokseen ja työssä kehittymiseen ja mitkä tekijät he näkevät keskeisinä omassa kehittymisprosessissaan. Elämäkerroissa nousi esille useita työn realiteetteja, jotka opettajat kokivat merkityksellisinä kehittymisen näkökulmasta. Ulkoiset, yhteiskunnasta ja koulujärjestelmästä nousevat paineet, kuten sitova valtakunnallinen opetussuunnitelma, työn arviointijärjestelmät, valtakunnalliset testit ja tarkasti vaaditut tuntisuunnitelmat aiheuttavat stressiä, väsymystä, turhautuneisuutta ja kohtuutonta työkuormaa, mikä opettajien mukaan heikentää luovuutta ja itsenäisyyttä ja vaikuttaa näin haitallisesti opettajana kehittymiseen. Myös koulun sisäiset ihmissuhteet, kuten suhde rehtoriin ja kollegoihin nähtiin joko rajoittavana tai kannustavana. Kokonaisuutena opettajat kokivat yhteistyön yhdeksi tärkeimmistä asioista kehittymisessään. Opettajat näkivät kehittymisen olevan vahvasti sidoksissa oman persoonallisuuden kehittymiseen. Aktiivinen elämä ja avoin suhtautuminen asioihin, vahva arvomaailma sekä omasta elämästä ja itsestä huolehtiminen nousivat merkittäviksi kehittämistä edistäviksi tekijöiksi. Huolta aiheutti suuri työmäärä, oman ajan puute ja liiallinen keskittyminen akateemisiin asioihin, mikä aiheuttaa sekä opetuksen että oppimisen kapea-alaistumista ja sitä kautta yksilöllisyyden ohentumista sekä opettajien että oppilaiden näkökulmasta. Opettajat näkivät kehittymisen ja muutoksen arvokysymyksenä: lasten perustarpeet menivät kaiken muun edelle.