Korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset ja yksinäisyyden kokemuksen vähentämisen keinot

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys, yksinäisyyden kokemuksen vähentämisen keinot sekä yksinäisyyden ennaltaehkäisy korkeakouluissa. Yksinäisyys on yksi yhteiskuntamme pinnan alle kätkeytyvistä ja yksilöiden subjektiivisiin kokemuksiin liittyvistä ongelmista. Kuka tahansa voi kokea itsensä yksinäiseksi ja kärsiä yksinäisyyden negatiivisista seurauksista. Erityisesti opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksen vähentämisen keinoista ja opiskelijoiden yksinäisyyden ennaltaehkäisystä ei tiedetä paljoa. Tutkimusta varten haastateltiin kymmenen opiskelijaa, jotka olivat aiemmin kokeneet itsensä ongelmallisesti yksinäiseksi, mutta eivät kokeneet enää. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti tapahtumat ja syyt yksinäisyyden kokemuksen vähenemisen taustalla, opiskelijoille tarjolla olevan tuen merkitys yksinäisyyden kokemuksen vähenemisessä sekä yksinäisyyden ennaltaehkäisyyn liittyvät keinot. Tutkimukseni tulosten perusteella yksinäisyyden syiden ja seurauksien moninaisuudesta huolimatta yksinäisyyden kokemuksen vähenemisen taustalla voidaan nähdä kaksi merkittävää tekijää, jotka olivat itsetunnon lisääntyminen sekä muut ihmiset. Itsetunnon lisääntyminen tapahtui terapian, vaihto-opiskelun tai muun yksilöllisen kasvuprosessin kautta ja yksinäisyyden kokemus väheni muiden ihmisten avulla asumalla kämppisten kanssa tai parisuhteen tai harrastusten kautta. Itsetunnon lisääntyminen oli usein myös yhteydessä siihen miten muiden ihmisten rooli elämässä koettiin. Hyödyllistä tukea opiskelijoille tarjosivat YTHS sekä oppilaitospappi. Yksinäisyyden ennaltaehkäisyn suurimmat mahdollisuudet liittyivät opiskelijatapahtumatarjonnan monipuolisuuteen, opetuskäytäntöjen muuttamiseen sekä tiloihin.