Pro Gradu – tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaa sellaisissa perheissä, joiden vanhemmilla on päihdeongelma. Tutkimuksen kohteena on lähisuhdeväkivallalle kotonaan altistuneiden lasten ja nuorten toimijuus. Aikaisempi kotimainen tutkimus liittyen lasten toimijuuteen väkivallan yhteydessä on vähäistä. Tässä tutkielmassa haluttiin nostaa esiin lasten ja nuorten toimijuuden kokonaisuus heidän eläessään perheessä, jossa esiintyy alkoholisidonnaista lähisuhdeväkivaltaa.
Tutkimusaineistona ovat lasten ja nuorten itsensä tuottamat 97 nettikirjoitusta A-klinikkasäätiön ylläpitämällä, nuorille suunnatulla Varjomaailma – verkkopalvelun ”Tarinat” -palstalla. Analyysin ensimmäisessä osassa selvitetään aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, minkälaisia väkivaltakokemuksia nuorilla on. Analyysin toisessa osassa tarkastellaan kirjoittajien toimijuutta teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin selvittämällä, minkälaista toimijuutta ja toimijapositioita nuoret tuottavat kertomuksissa
an. Toimijuutta analysoidaan toimijuuden modaliteettien (Greimas 1984, Sulkunen & Törrönen 1997): haluamisen, osaamisen, kykenemisen, voimisen, täytymisen ja tuntemisen kautta. Tutkielman kontekstointina on alkoholin ongelmakäyttö perheessä sekä perheessä tapahtuva väkivalta, erityisesti nuoren näkökulmasta. Nuoren toimijuus sekä toimijuus väkivallan läheisyydessä ovat keskeiset käsitteet tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä. Tulokset väkivaltakokemuksista on jäsennetty sen mukaan, onko nuori väkivallan todistaja vai kohteena. Tulokset nuoren toimijuudesta esitetään suhteessa väkivaltaisiin vanhempiin, suhteessa muihin ihmisiin ja suhteessa nuoreen itseensä.
Nuorten väkivaltakokemuksissa korostuu kirjoittajan altistuminen humalaisten vanhempien toistuvalle ja kovalle riitelylle sekä humalaisen isän fyysiselle väkivallalle äitiä kohtaan. Nuoreen itseensä kohdistuva väkivalta on tyypillisimmillään väkivallan pelkoa tai humalaisen vanhemman kanssa tapahtuvaa riitelyä, johon liittyy kirjoittajan uhkailua, nimittelyä, solvaamista, mutta myös fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa vanhemman taholta. Nuorten toimijuus suhteessa väkivaltaiseen vanhempaan on eniten haluamisen modaliteetin kautta toteutuvaa menneen uudelleenarviointia ja sen aiheuttamaa vihaa sekä täytymisen modaliteetin mukaista pakkoa paeta ja kykenemättömyyttä toimia väkivaltatilanteissa. Kykenemisen modaliteetti tulee esiin kykynä ennakoida ja vältellä väkivaltaa ja haluaminen joidenkin nuorten haluna ymmärtää ja muuttaa vanhempaa. Toimijuus suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön on eniten kykenemättömyyttä puhua asioistaan, mutta myös mahdollisuutta turvautua läheisiin ja taitoa hakea apua sekä halua, pakkoa, kykyä ja kykenemättömyyttä huolehtia pikkusisaruksista ja äidistä. Toimijuus suhteessa itseen ja omaan tulevaisuuteen on suurimmaksi osaksi useiden eri modaliteettien kautta tulkittavissa olevia kuvauksia itsensä vahingoittamisesta, masennuksesta ja pahasta olosta. Tuntemisen modaalisuudeksi tulkittuina ne ovat kuvauksia toivottomuudesta. Myös osaaminen ja haluaminen tulevat esiin taitona suunnitella omaa tulvaisuutta ja haluna tehdä omasta elämästä erilainen kuin omalla vanhemmalla. Nuorten toimijuus toteutuu monista eri toimijapositioista käsin.
Tulosten perusteella nuoret altistuvat kotonaan hyvin monenlaiselle väkivallalle. Tarinoissa rakentuu kuva nuoresta, jonka toimijuus on moni-ilmeistä ja jonka toimijapositiot limittyvät toisiinsa. Runsaiden aiotun toimijuuden kuvausten perusteella nuorilla on paljon toimijuuden resursseja, joiden hyödyntäminen on tärkeää, jotta nuoret saisivat apua, josta itse kokevat hyötyvänsä. Myös puhumisen vaikeus ja tilanteen salaaminen sekä itseä vahingoittavan toimijuuden yleisyys ovat asioita, jotka ovat haaste perheen ulkopuoliselle nuoren pahan olon tunnistamiselle ja oikea-aikaiselle avun tarjoamiselle.
...
