Pahoinvoinnin turruttamista, seuran kaipuuta ja ihanteellista yksilön autonomiaa : työttömyysaikaisen päihteiden käytön ja työpajatoiminnan merkitykset työttömien nuorten haastattelukertomuksissa

Abstract

Pahoinvoinnin turruttamista, seuran kaipuuta ja ihanteellista yksilön autonomiaa: työttömyysaikaisen päihteiden käytön ja työpajatoiminnan merkitykset työttömien nuorten haastattelukertomuksissa

Tutkielman lähtökohtana on ollut havainto päihteiden käyttöön liittyvien haittojen kasaantumisesta heikossa sosioekonomisessa asemassa oleville ja matalasti koulutetuille. Tutkimuksessa tarkastellaan miten työttömänä olleet 19–24-vuotiaat, joilla on perus- tai toisen asteen koulutus, merkityksellistävät työttömyysaikaista päihteiden käyttöä sekä siihen liittyvää toimijuutta. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty millaisen merkityksen työpajatoiminta, johon nuoret ovat osallistuneet, saa suhteessa päihteiden käyttöön.

Tutkimusta varten on kerätty 11 kerronnallistemaattista haastattelua sisältävä aineisto. Aineisto on analysoitu käyttämällä Greimasin aktanttimallia sekä Jyrkämän osin uudelleen käsitteellistämiä toimijuuden modaliteetteja. Tutkimuksessa päihteiden käyttöä lähestytään Tigerstedtin ja Törrösen kulttuurisen juomatavan mallin mukaisesti sosiaalisesti konstruktoituneina tapoina.

Analyysitulosten perusteella nuorten työttömyysaikaan sijoittuvista kertomuksista voidaan teemoitella kolme erilaista päihteiden käytön mallia. Sekä turruttamis- että sosiaalishakuisissa kertomuksissa käyttö motivoituu nuoren psyykkisestä pahoinvoinnista tai sen uhasta. Päihtymysvastaisissa kontrollikeskeisissä kertomuksissa käyttöä merkityksellistetään ensisijaisesti jonakin, mikä vaatii yksilön aktiivista säätelyä.

Havaitut käytön tavat ja päihdeasenteet on tunnistettu myös aiemmassa tutkimuksessa. Merkittävä ero aiempien ja tässä tutkimuksessa saatujen tulosten välillä on, että kertomuksissa osa työttömistä nuorista vaikuttaa hyvin riippuvaiselta joko päihdeaineesta tai päihteiden käytöstä toimintana arkisen toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden tunteen tavoittamisessa.

Analyysin perusteella myös pajatoiminnan merkitys suhteessa päihteiden käyttöön vaihtelee nuoren työttömyysaikaisen käytön merkityksen mukaisesti. Keskeistä kuitenkin on, että turruttamis- ja sosiaalishakuisissa kertomuksissa nuoret eivät koe työpaja-aikana samanlaista tarvetta päihteiden käytölle kuin työttömyysaikana. Näin nuorten riippuvuus päihteiden käytöstä vähenee.

Tutkimus korostaa sekä rakenteellisen että subjektiivisen kontekstin huomioimista päihteiden käytön motiivien selvittämisessä. Tutkimustulokset kannustavat ensisijaisesti politiikkatoimiin, jotka vähentävät nuorten päihteiden käyttöä vaikuttamalla sen syihin. Nuorten kertomukset herättävät kuitenkin myös huolen siitä, kuinka tietoisia nuoret ovat päihteiden käyttöön liittyvistä terveysriskeistä. Tutkimuksen perusteella riskeistä informointi on tärkeää päihdehaittojen ehkäisemiseksi.