Erityislastentarhanopettajien käsitykset lapsen itsetunnosta ja itsetunnon kehityksen tukemisesta lapsiryhmässä

Abstract

Lautaniemi, Sari. 2017. Erityislastentarhanopettajien käsitykset lapsen itsetun-nosta ja itsetunnon kehityksen tukemisesta. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos 81 sivua.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityislastentarhanopettajien käsityksiä lapsen itsetunnosta ja sen tukemisesta. Lisäksi tutkimuksessa selvittiin, millaisia haasteita erityislastentarhanopettajat näkevät lapsen itsetunnon kehityksen tukemisessa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa eteläsuomalaisessa kunnassa loppuvuodesta 2015. Aineisto kerättiin haastattelemalla erityislastentarhanopettajia. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluin. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen.

Tulokset kertovat, että heikon itsetunnon arvioiminen arjessa on ajoittain haasteellista. Erityislastentarhanopettajien käsitysten mukaan lapsen heikko itsetunto voi ilmetä lapsiryhmässä erilaisena ulos- ja sisäänpäin suuntautuneena käyttäytymisenä. Hyvän itsetunnon nähtiin ilmenevän lapsiryhmässä lapsen luottamuksena itseensä sekä sosiaalisten tilanteiden sujuvuutena. Tässä tutkimuksessa erityislastentarhanopettajien käsityksiä lapsen itsetunnon kehityksen tukemisesta tarkasteltiin Borban (1989) yksiulotteisen itsetunnon mallin mukaan. Itsetunnon ulottuvuuksista nousivat keskeisinä esille lapsen itsetunnon kehityksen tukemisessa: turvallisuus, itseys ja liittyminen. Turvallisuuden ulottuvuuden elementit nähtiin erityisen merkityksellisinä lapsen itsetunnon kehityksen tukemisessa. Lapsen itsetunnon kehityksen tukemisen haasteet jakautuivat tässä tutkimuksessa ammattikasvattajista, varhaiskasvatus- tai esiopetusyhteisöstä sekä vanhemmista nouseviin haasteisiin.