Kolmen juoksujalkineen vertailu biomekaanisten muuttujien perusteella

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla juoksujalkineita biomekaanisten muuttujien perusteella. Tutkittavana oli kolme kilpa- ja aktiivijuoksijoille suunnattua juoksujalkinetta. Jalkineista yksi oli prototyyppi P, jonka tuotekehityksen tukeminen oli tutkimuksen tarkoituksena. Prototyyppiä verrattiin saman valmistajan nykyiseen jalkineeseen K, sekä kilpailevan valmistajan vastaavaan jalkineeseen A.

Mittauksissa koehenkilöinä oli kolme kestävyysurheilijaa, jotka suorittivat mittausjuoksut kahdella eri juoksunopeudella. Juoksujen askelkontakteista mitattiin voimalevyillä 3D-reaktiovoimat sekä samoista kontakteista painepohjallisilla jalan ja jalkineen väliset paineet. Lisäksi mittausjuoksuista mitattiin lihasaktiivisuudet vasemman jalan kahdeksasta lihaksesta. Mittausjuoksut myös kuvattiin kahdella eri videokameralla. Varsinaista liikeanalyysia ei kuitenkaan tehty, vaan videokuvaa käytettiin analysoitavien juoksujen valinnassa. Mitatuilla muuttujilla pystyttiin selvittämään esimerkiksi jalkineen iskunvaimennus ominaisuuksia, jalkineen tukevuutta kontaktin aikana, rullaavuutta, paineen jakautumista jalkapohjan eri alueilla sekä jalkineesta johtuvia muutoksia lihastyössä. Näillä on osoitettu olevan suora yhteys juoksijan suorituskykyyn, juoksun taloudellisuuteen ja loukkaantumisriskiin.

Tutkimustulokset osoittivat jalkineiden olevan ominaisuuksiltaan melko samanlaisia, mutta myös tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia jalkineiden välillä havaittiin. Lihasaktiivisuuksien rekisteröinti epäonnistui osittain ja niiden tuloksia ei analysoitu tilastollisesti. Reaktiovoimien ja paineiden perusteella jalkineella A havaittiin alhaisemmalla juoksunopeudella paremmin juoksijaa suojaavia ominaisuuksia, jotka ovat kuitenkin osittain ristiriitaisia juoksijan suorituskyvyn ja taloudellisuuden kanssa. Jalkineen A parempi kantatörmäyksen vaimennus johtaa jalkineen rullaavuuden heikentymiseen joka puolestaan näkyy suurempana ponnistusvoiman tuottona päkiän alueen paineissa. Lopputuloksena hitaammalla juoksunopeudella jalkine A saattaa olla epätaloudellisin, mutta suojaavin tutkituista jalkineista. Suuremmalla juoksunopeudella vastaavia eroja ei havaittu ja siten jalkineet K ja P saattavat olla tasapainoisemmin käyttäytyviä eri juoksunopeuksilla. Kuitenkin kaikkiin mittauksiin perustuen, yhdenmukaisesti parasta jalkinetta ei voida osoittaa.