Alaraajalihasten aktivointi ja voimantuottoprofiili eri ikäisillä veteraaniheittäjillä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään aktiivisesti harjoittelevien eri ikäisten veteraaniheittäjien voimantuotollisia ominaisuuksia ja samalla kuvamaan ikääntymisen vaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän voimantuottoon. Tutkimukseen osallistui 32 eri ikäistä (vaihteluväli 36 – 84 vuotta) veteraanisarjojen kuulantyönnössä, kiekonheitossa, moukarinheitossa ja painonheitossa kilpailevaa mieshenkilöä, joista muodostettiin neljä ikäryhmää: M40(n=6), M50(n=5), M60(n=12 ) ja M75(n=9). Koehenkilöiden voimantuotto- ominaisuuksia mitattiin isometrisesti bilateraalisessa alaraajojen ojennuksessa, unilateraalisessa polven koukistuksessa ja isometrisessä jalkakyykyssä. Dynaamisen voimantuoton tehoa mitattiin ilman kevennystä suoritetussa vertikaalihypyssä sekä 30 %:n ja 60 %:n kuormalla (isometrisen jalkakyykyn maksimista) jalkakyykyssä. Alaraajojen lihasmassan ja rasvakudoksen määrää arvioitiin mittaamalla reisilihaksen (m. vastus lateralis ja m. vastus intermedius) paksuus ultraäänellä. Agonistien ja antagonistien aktiivisuuksien selvittämiseksi lihasaktiivisuudet taltioitiin pinta EMG- menetelmällä alaraajojen lihaksista suoritusten ajalta.

M40 ryhmän maksimivoima oli merkitsevästi M60 ja M75 ryhmiä suurempi isometrisessä alaraajojen ojennuksessa (p< 0.05). Isometrisessa polven koukistuksessa M40 ryhmä oli kaikkia ryhmiä merkitsevästi vahvempi (M40/M50 p<0.05, M40/M60,M75 p< 0.01). Polven koukistuksessa M50 ja M60 ryhmät olivat myös vahvempia kuin M75 ryhmä (p<0.05). Isometrisessa jalkakyykyssä M40 ryhmän maksimivoima oli kaikkia muita ryhmiä suurempi ( 40/M50, M60 p< 0.05, M40/M75 p< 0.01). Isometrisessa alaraajojen ojennuksessa M75 ryhmä kykeni tuottamaan 72 % , polven koukistuksessa 51 % ja isometrisessa jalkakyykyssä 53 % M40 ryhmän maksimivoimasta. Huomioitaessa lihasmassan (lihaspaksuus) väheneminen ryhmien välinen ero isometrisessa maksimivoimassa oli merkitsevä vain isometrisessa jalkakyykyssä (M40/ M50, M60 p< 0.05, M40/M75 p< 0.01). Voimantuottonopeus (N/s) oli M40 ryhmällä muita ryhmiä merkitsevästi suurempi isometrisessa jalkojen ojennuksessa ja polven koukistuksessa (p<0.01). Dynaamisen voimatuoton teho oli M40 ryhmällä kaikkia muita suurempi vertikaalihypyssä (p< 0.05), 30 %:n jalkakyykyssä (p< 0.05) ja 60 %:n jalkakyykyssä (p< 0.01). Vertikaalihypyssä myös M50 ryhmän teho oli kahta ikääntyneempää ryhmää suurempi (p<0.05). Iän mukanaan tuoma lasku oli suurempi vertikaalihypyn tehossa kuin alaraajojen ojennuksen isometrisessa maksimivoimassa (r= -0.71 p<0.01 vs. r= -0.42 p<0.05) Lihaspaksuus korreloi koko koehenkilöryhmällä merkitsevästi isometriseen maksimivoimaan alaraajojen ojennuksessa (r =.64, p<0.01), tehoon vertikaalihypyssä (r = .60, p<0.01), 30 %:n jalkakyykyssä (r = .46, p<0.05) ja 60 %:n jalkakyykyssä (r = .44, p<0.05). Nopea rekrytointi ja lihasaktivaation tuottaminen oli ikääntyneiden ryhmillä hitaampaa isometrisessa voimantuotossa (p<0.01). Ikääntyneillä reiden takaosien aktiivisuus oli suurempaa 60 %:n jalkakyykyssä kuin M40 ryhmällä (p<0.05).

Dynaamisen voimantuoton tehon lasku on tulosten perusteella suurempaa kuin isometrisen maksimivoiman lasku ikääntymisen myötä myös veteraaniheittäjillä. Voiman ja voimantuottonopeuden laskussa näyttäisi myös olevan selviä lihasryhmäkohtaisia eroja, koska lasku oli suurempaa polven koukistajissa. Lihasten nopea aktivointi oli ikääntyneimmillä myös selvästi hitaampaa, sillä EMG: n tuottonopeus oli heillä isometrisessa voimantuotossa selvästi pienempi. Liikenopeuden systemaattinen lasku viittaa ikääntymisen mukanaan tuomaan nopeiden lihassolujen atrofiaan, joka hidastaa lihaksen maksimaalista supistumisnopeutta. Kun nyt saatuja tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimuksiin, veteraaniheittäjien voidaan todeta olevan samaan ikäryhmään kuuluvia harjoittelemattomia selvästi vahvempia. Lisäksi veteraaniheittäjien säännöllisellä voimaharjoittelulla voidaan päätellä olevan lihasmassaa ja voimaa ylläpitäviä vaikutuksia.