Tommi Ojanen. 2005. Hermolihasjärjestelmän suorituskyky 40-, 50-, 60-, 75- vuotiailla yleisurheilunveteraaniheittäjillä. Pro Gradu–tutkielma, Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto,66 sivua.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään aktiivisesti harjoittelevien eri-ikäistenyleisurheilun veteraaniheittäjien voimantuotollisia ominaisuuksia ja samalla kuvaamaan ikääntymisenvaikutuksia hermo-lihasjärjestelmän voimantuottoon. Tutkimukseen osallistui 32 eriikäistä(36 – 85- vuotta) veteraanisarjojen kuulantyönnössä, kiekonheitossa, moukarinheitossa japainonheitossa kilpailevaa mieshenkilöä, joista muodostettiin neljä ikäryhmää; M40 (n=6), M50(n=5), M60 (n=12) ja M75 (n=9). Lisäksi tutkimuksessa oli myös 28 kontrollihenkilöä, joistamuodostettiin neljä kontrolliryhmää; K40 (n=6), K50 (n=7), K60 (n=10) ja K75 (n=5). Koehenkilöidenvoimantuotto-ominaisuuksia mitattiin isometrisesti bilateraalisessa alaraajojen ojennuksessa,unilateraalisessa polven koukistuksessa, bilateraalis
essa kyynärvarren ojennuksessa,unilateraalisessa kyynärvarren koukistuksessa ja vartalon ojennuksessa ja koukistuksessa. Dynaamisenvoimantuoton tehoa mitattiin 25 kg:n ja 60 %:n kuormalla (isometrisen jalkakyykyn/penkkipunnerruksen maksimista) jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa Lihasmassan ja rasvakudoksenmäärää arvioitiin mittaamalla reisilihaksen (vastus lateralis ja vastus intermedius) jakyynärvarren ojentajalihaksen (tirceps brachii) paksuus ultraäänellä. EMG aktiivisuus mitattiinkuudesta eri lihaksesta (vastus lateralis, vastus medialis, biceps femur, biceps brachii, tricepsbrachii ja gastrocnemius).Maksimaalinen isometrinen voima oli M40 bilateraalisessa alaraajojen ojennuksessa merkitsevästisuurempi kuin M60 ja M75 ryhmillä (p<0.05). Isometrisessä unilateraalisessa polven koukistuksessaerot olivat suurempia ja merkitsevät erot muodostuivat M40 ja M75 ryhmien lisäksimyös M40 verrattuna M50 ja M60 ryhmien välille.. Bilateraalisessa kyynärvarren ojennuksessa,ja unilateraalisessa kyynärvarren koukistuksessa M40 isometrinen maksimivoima oli merkittävästisuurempi kuin M50, M60 ja M75 ryhmien (p<0.05, p<0.01, p<0.001). Vartalon koukistuksessamerkitsevä ero oli vain M40 ja M75 ryhmän välillä (p<0.05), kun taas vartalon ojennuksessaM40 oli merkittävästi vahvempi M60 ja M75 ryhmiin verrattuna (p<0.001). Tarkasteltaessavoimantuottonopeutta isometrisissä liikkeissä, M40 ryhmän voimantuottonopeus oli muitaryhmiä merkitsevästi suurempi (p<0.01, p<0.001). Jaettaessa isometrinen maksimivoima lihaspaksuudellaheittäjä ja kontrolliryhmien sisällä ei ilmennyt merkitsevyyksiä. Isometrisen alaraajojenojennuksen maksimivoiman ja lihaspaksuuden välillä oli merkitsevä korrelaatio sekä heittäjillä(r= .64, p<0.01) että kontrolliryhmillä (r= .44, p<0.05), kuten myös yläraajojen osaltaheittäjillä (r= .49, p<0.05) että kontrolliryhmillä (r= .42, p<0.05). Penkkipunnerruksessa M 40ryhmä pystyi tuottamaan suuremmat tehot sekä 25 kg että 60 % kuormilla verrattuna muihinryhmiin (p<0.05, p<0.01, p<0.001). Maksimiaktiivisuuden saavuttaminen oli ikääntyneidenryhmillä hitaampaa isometrisessä voimantuotossa. Kyynärvarren unilateraalisessa koukistuksessaM40 oli merkitsevästi suurempi iEMG - aktiivisuus ensimmäisten 100 ms aikana kuin yhdistetylläM60+M75 ryhmälläTarkasteltaessa absoluuttisia voima-arvoja nähdään, että veteraaniheittäjät ovat ikäryhmissäänmuita selvästi korkeammalla tasolla isometrisessä maksimivoimassa, voimatuottonopeudessa jatehon tuottamisessa. Veteraaniheittäjillä ei tapahdu suurtakaan muutosta voima-arvoissa 60 ja75 ikävuoden välillä. Pitkään jatkunut säännöllinen voimaharjoittelu näyttää auttavan ylläpitämäänlihasvoimaa hyvinkin vanhoilla ihmisillä. Voiman ja voimantuottonopeuden lasku näyttäisiolevan merkittävästi suurempaa reiden takaosan lihaksissa. Veteraaniheittäjien säännöllisellävoimaharjoittelulla voidaan todeta olevan vaikutusta lihasmassan, maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksiensäilymisessä ikävaiheessa, jossa ei-harjoitelleilla voidaan todeta kiihtyväälihasmassan, maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksien vähenemistä.
...
