Erilaisten voimaharjoitteluohjelmien vaikutus luurankolihasten hypertrofiaan

Abstract

Tutkittiin kolmen erilaisen voimaharjoitteluohjelman vaikutusta luurankolihasten hyper- trofiaan ja voimantuottoon lähes harjoittelemattomilla koehenkilöillä. 14 miestä harjoitti kuuden viikon ajan koko vartaloa kolme kertaa viikossa siten, että kukin lihasryhmä treenattiin kerran viikossa. Harjoitteluohjelmien tavoitteet eri ryhmissä olivat: 1. kesto- voiman lisääminen 2. hypertrofia 3. maksimivoiman lisääminen. Harjoitusliikkeet olivat kaikilla samat ja muuttujia olivat painot, sarjojen toistomäärät sekä sarjojen väliset pa- lautusajat. Jokaisen sarjan painot määritettiin etukäteen koko kuuden viikon ajaksi en- nen harjoittelujaksoa tehtyjen 1RM-tulosten perusteella. Lihasten hypertrofia ja pennaa- tiokulmat määritettiin ultraäänikuvausten perusteella. Olkavarren ja reiden ympärysmi- tat sekä kehon rasvaprosentti mitattiin ja harjoittelua kontrolloitiin sykemittarin avulla. Harjoitusjaksonaikaista ravitsemusta ei ohjeistettu eikä seurattu. Polven ojentajien uni- lateraalinen isometrinen voimantuotto kasvoi maksimivoimaryhmässä 15,7 % (± 3,7 %, p < 0,001), hypertrofiaryhmässä 11,5 % (± 5,8 %, p < 0,001) ja kestovoimaryhmässä 5,9 % (± 7,1 %, p < 0,001). Vastus lateralis- ja vastus intermedius –lihasten yhteenlaskettu tilavuus kasvoi kestovoimaryhmässä 28,3 % (± 8,6 %, p < 0,001), maksimivoimaryh- mässä 21,4 % (± 14,9 %, p < 0,001) ja hypertrofiaryhmässä 19,6 % (± 11,7 %, p < 0,001). Vastus lateralis –lihaksen pennaatiokulmat kasvoivat kestovoimaryhmässä 28,9 % (± 12,7 %, p < 0,001), hypertrofiaryhmässä 18,5 % (± 10,1 %, p < 0,001) ja maksi- mivoimaryhmässä 17,2 % (± 9,2 %, p < 0,001). Biceps brachii – ja brachialis –lihasten yhteenlaskettu tilavuus kasvoi maksimivoimaryhmässä 23,2 % (± 15,9 %, p < 0,001), kestovoimaryhmässä 21,1 % (± 4,6 %, p < 0,001) ja hypertrofiaryhmässä 12,3 % (± 6,7 %, p < 0,001. Ryhmien välillä hypertrofiassa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kestovoimaryhmä saavutti kokonaisuutena parhaat hypertrofiset tulokset, mutta vähäi- sen koehenkilömäärän vuoksi on oltava varovainen tehtäessä johtopäätöksiä näiden har- joitusohjelmien vaikutusten eroista. Perimä ja ravitsemus sekä liikkeiden suoritustek- niikka ja –nopeus ovat kontrolloimattomia tekijöitä, joilla on kuitenkin suuri vaikutus hypertrofisiin tuloksiin.