Pika-aitajuoksun lajianalyysi ja nuoren tytön valmennuksen ohjelmointi

Abstract

Naisten 100 metrin aitajuoksu on ollut olympialaji jo vuodesta 1972. 100 metrin matkalla on yhteensä kymmenen aitaa 84 cm korkeudella, jotka tulisi ylittää mahdollisimman nopeasti. Aitajuoksu vaatii nopeutta sekä hyvää tekniikkaa. Nopeuden määrittävät askelpituus ja askelfrekvenssi. Koska aitajuoksussa askelpituus on hyvin pitkälti määrätty tietyillä aitaväleillä, kehitetään nopeutta erityisesti askelfrekvenssiä lisäämällä. Nopeuden ja tekniikan lisäksi aitajuoksijan tärkeitä ominaisuuksia ovat rytmitaju sekä rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Aitajuoksu voidaan jakaa eri vaiheisiin. Ensimmäinen vaihe on lähtö ja kiihdytys ensimmäiselle aidalle, toinen on aidanylitys, joka käsittää koko ylitysvaiheen, kolmas on aitavälijuoksu ja viimeinen vaihe on loppusileä. Ensimmäisessä vaiheessa telineistä pyritään juoksemaan ensimmäiselle aidalla mahdollisimman nopeasti. Alkusileä juostaan yleensä kahdeksalla askeleella. Aidan ylitys tapahtuu korkeussuunnassa mahdollisimman läheltä aitaa. Huippunaisaiturilla aidanylitys kestää 0,36 sekuntia. Juoksua pyritään jatkamaan mahdollisimman nopeasti aidalta alastulon jälkeen. Aitojen välissä otetaan kolme askelta ja vauhtia pyritään edelleen kiihdyttämään. Loppusileä juostaan noin 6-7 askeleella. Pääasialliset energialähteet 100 metrin aitajuoksussa ovat välittömät energialähteet adenosiinitrifosfaatti (ATP) ja fosfokreatiini (FK) sekä anaerobinen glykolyysi. 100 metrin aitajuoksu on fyysisesti vaativa suoritus, mutta myös psyykkiset vaatimukset ovat korkeat ja suoritus vaatii urheilijalta hyvää keskittymistä sekä rohkeutta. Nuorisovalmennusvaiheessa olevan tytön tulisi harjoitella monipuolisesti yleisurheilulajeja noin viisi kertaa viikossa ja kokonaisliikunnan määrän tulisi olla noin 20 tuntia viikossa. Pika-aiturin tulisi tehdä lajinomaista nopeusharjoittelua ja kehittää erityisesti askelfrekvenssiä. Nuoren tytön harjoittelussa tulee kiinnittää huomiota murrosiän vaiheeseen sekä tyttöjen urheilun erityiskysymyksiin, kuten esimerkiksi kuukautiskiertoon ja riittävään energiansaantiin.