Tämä Pro gradu -tutkielma on osa Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -tutkimusprojektia, jossa tarkastellaan pariterapiassa tapahtuvaa yhteensovittautumista osallistujien välillä. Tässä tutkimuksessa käytettiin tutkimusprojektiin kerättyä rinnakkaisaineistoa hyvinvoivista pariskunnista parisuhteen rikastamisinterventiossa. Interventioasetelma rakentui kolmesta istunnosta, joista kahdessa viimeisessä kaikilta osallistujilta mitattiin autonomisen hermoston vasteita, kuten ihon sähkönjohtavuutta (elektrodermaalinen aktiivisuus, EDA). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viiden hyvinvoivan pariskunnan keskinäistä sanatonta ja sanallista vuorovaikutusta ja sen aikaista EDA-synkroniaa pariskunnan ja kahden maisterivaiheen opiskelijan muodostamassa parisuhteen rikastamisinterventioasetelmassa tapauskohtaisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko vuorovaikutuksen laadullisella havainnoinnilla ennustaa ja arvioida hyvinvoivien pariskuntien EDA-synk
ronoitumista, onko vuorovaikutus pysyvää, ja kuinka muut henkilöt mahdollisesti vaikuttavat siihen.
Tutkimuksen toteutuksessa käytettiin sekä laadullisia sosiaalisen vuorovaikutuksen havainnointimenetelmiä että psykofysiologisia mittauksia, joita analysoitiin tilastollisesti. Oletukset pariskuntien mitatusta EDA-synkroniasta tehtiin ensimmäisten istuntojen laadullisten havaintojen perusteella, jotka pohjattiin aikaisempaan tutkimukseen. Mittausistuntojen EDA-synkroniaindeksien laskemisen jälkeen palattiin aineiston laadulliseen tarkasteluun, ja laadullisen ja määrällisen tutkimuksen tuloksia vertailtiin keskenään. Myös muiden vuorovaikutusparien mahdollisen EDA-synkronian vaikutus pariskunnan keskinäiseen fysiologiseen virittäytymiseen ja vuorovaikutukseen otettiin huomioon.
Suuri osa ensimmäisen istunnon laadullisen tarkastelun perusteella tehdyistä pariskunnan keskinäisestä EDA-synkronian oletuksista ja vuorovaikutuksen pysyvyydestä mittausistunnoissa toteutui, ja tutkimus osoitti eri tutkimusmenetelmien hyödyntämisen olevan toisiaan tukevaa. Tulevaisuudessa tutkimusta hyvinvoivista pariskunnista tulisi tehdä lisää tarkempia analyysimenetelmiä käyttäen ja toteuttaa vertailevaa tutkimusta kliiniseen pariterapia-aineistoon.
...
This Master’s thesis is part of the research project The Relational Mind in Events of Change in Multi-actor Therapeutic Dialogs, in which synchronization between participants in a couple therapy setting is studied. Until now, the main focus has been on investigating couple therapy sessions, but in this research we used video recorded data about crisis-free couples in marital enrichment intervention setting. The aim of this case study, consisting of five crisis-free couples, was to investigate couples’ nonverbal and verbal interpersonal communication and electrodermal activity (EDA) synchrony in a couple enrichment intervention program setting instructed by two senior psychology students. The intervention setting consisted of three sessions, in which physiological measures, including EDA, were obtained from all participants during the last two sessions. The aim was to investigate whether couples’ communication is consistent through time, and detect, whether it is possible to predict an
d estimate couples’ EDA-synchrony after observing their communication with qualitative measures. Another focus of this study was to consider how other persons might influence dyadic communication and EDA-synchrony of couples.
Both qualitative observational and statistical analysis methods were utilized in this study. The assumptions about EDA synchrony between intimate partners were based on the qualitative findings made on the first sessions. Previous study findings regarding couple communication and EDA synchrony guided our qualitative measurements. After computing EDA synchrony indexes in the last two sessions, we returned to qualitative investigation of data. After this, qualitative and statistical study findings were compared. Finally, EDA synchrony of other possible communicational pairs (dyads), were taken into account while considering physiological tuning and communication between couples.
Our study findings suggest, that in most of the cases we were able to predict EDA synchrony between couples, and that the observed communication between couples during three sessions was relatively consistent. Moreover, the findings of qualitative and quantitative methods seemed to support each other. In future, more research regarding crisis-free couples should be conducted using more accurate analyzing methods, and comparative studies to clinical couple therapy data should be conducted.
...
