dc.description.abstract | Johdanto. Autonominen hermosto on herkkä reagoimaan kehon stressitiloihin. Sykevälivaihtelu kuvastaa autonomisen hermoston toimintaa. Urheiluvalmennuksessa sykevälivaihtelua on hyödynnetty urheilijoiden rasitustilan seurantaan, sillä urheiluharjoitukset saavat aikaan muutoksia autonomisessa säätelyssä. Autonomiseen hermostoon kohdistuvia vasteita seuraamalla voidaan harjoittelua ohjelmoida tehokkaasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vaikuttavatko yhdistetyt voima- ja kestävyyskuormitukset unen aikaiseen sykevälivaihteluun mieskuntoilijoilla. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia yhdistettyjen voima- ja kestävyyskuormitusten aineenvaihdunnallisten ja hermolihasjärjestelmän vasteiden yhteyksiä sykevälivaihteluun unen aikana.
Menetelmät. Yksitoista 20–40-vuotiasta mieskuntoilijaa osallistui tutkimukseen. Tutkittavilla oli vähintään vuoden kestävyysharjoittelutausta. Tutkittavat suorittivat neljä erillistä yhdistettyä voima- ja kestävyyskuormitusta. Eri kuormituksissa voima- ja kestävyysosioiden suoritusjärjestykset vaihtelivat. Voimaosiot koostuivat räjähtävää voimantuottoa vaativista nopeusvoimaharjoitteista, esimerkiksi loikista. Kestävyysosiot koostuivat joko intervalli- tai tasavauhtisesta kuormituksesta, joiden nopeus oli 80–90 % vVO2max. Kaikki kuormitukset olivat erittäin rankkoja. Kuormitusten vasteita seurattiin kahtena peräkkäisenä kuormituksen jälkeisenä päivänä palautumismittauksissa. Palautumismittauksissa tutkittavat suorittivat juoksumatolla taloudellisuustestin ja isometrisessä jalkaprässissä maksimivoimamittauksia. Unenaikaisista sykemuuttujista kerättiin tietoa kuormituksia edeltävältä yöltä sekä kahdelta peräkkäiseltä yöltä kuormituksen jälkeen. Tutkittavat suorittivat yösykekeräyksen omatoimisesti kotioloissa käyttäen Polarin V800-sykemittaria. Unenaikaisista sykemuuttujista analysoitiin kuormitusten vastetta sykevälien keskimääräiseen kestoon (RR), keskisykkeeseen (HR), sykevälien keskihajontaan (SDNN), peräkkäisten sykevälien keskimääräiseen vaihteluun (RMSSD), enemmän kuin 50ms toisistaan poikkeavien sykevälien osuuteen (pnn50) ja taajuusmuuttujista hf- sekä lf-komponenttiin. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0,05.
Tulokset. Ensimmäisenä kuormituksen jälkeisenä yönä havaittiin sykemuuttujista RR, SDNN, RMSSD, pnn50 ja hf-komponentissa laskevaa trendiä lähes kaikilla tutkittavilla. Näistä ensimmäisen yön laskevista trendeistä tilastollisesti merkitseviä olivat A-kuormituksessa SDNN (p=0,05), pnn50 (p=0,05) ja TP (p=0,05), B-kuormituksessa RR (p=0,28), lf (p=0,28) ja hf-muuttujien (p=0,28), C-kuormituksessa RR (p=0,008), lf (p=0,012) ja pnn50 (p=0,066) sekä D-kuormituksessa hf (p=0,012). HR-muuttujassa havaittiin nousevaa trendiä ensimmäisenä kuormituksen jälkeisenä yönä lähes kaikilla tutkittavilla, mutta ainoastaan C-kuormituksessa tämä muutos oli tilastollisesti merkitsevä. Toisena kuormituksen jälkeisenä yönä kaikki sykemuuttujat olivat palanneet lähelle kuormitusta edeltävää tasoa, eikä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittu kuormitusta edeltävän mittauksen ja toisen kuormituksen jälkeisen yön välillä. Puolestaan kahden peräkkäisen kuormituksen jälkeisen yön välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä muutos A-kuormituksessa SDNN (p=0,017), RMSSD (p=0,036), RR (p=0,036), HR (p=0,036), pnn50 (p=0,05) ja TP (p=0,025), B-kuormituksessa RR (p=0,028) ja HR (p=0,28), C-kuormituksessa RR (p=0,08), HR (p=0,08) ja pnn50 (p=0,051) ja D-kuormituksessa RR (p=0,036) muuttujissa. Yhdistetyn kuormituksen jälkeen taloudellisuustestin hapenkulutuksen ja unenaikaisten sykemuuttujien välillä havaittiin 24 tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (p<0,05). Tilastollisesti merkittävimmät (p<0,01) korrelaatioparit olivat A-kuormituksessa HR, post1–post2 ja vo2, pre–post24h (p=-0,929, R=0,001), SDNN, pre–post1 ja VO2, pre–post24h (p=-0,857, R=0,007), pnn50, pre–post1 ja VO2, pre–post48h (p=-0,857, R=0,007), TP, pre–post1 ja VO2, pre–post48h (p=-0,881, R=0,004), B-kuormituksessa RR, pre–post1 ja VO2, pre–post24h (p=-0,943, R=0,004), D-kuormituksessa lf, pre–post1 ja VO2, pre–post (p=0,857, R=0,007) ja hf, pre–post1 ja VO2 pre–post (p=-0,857, R=0,007). Vastaavasti isometrisessä jalkaprässissä mitatun maksimivoiman ja unenaikaisten sykemuuttujien välillä havaittiin 24 tilastollisesti merkitsevää (p<0,05) korrelaatioparia. Tilastollisesti merkittävimmät (p<0,01) korrelaatioparit olivat B-kuormituksessa lf, post1–post2 ja VO2, post–post48h (p=-0,943, R=0,005), hf, post1–post2 ja VO2, post–post48h (p=0,943, R=0,005), D-kuormituksessa pnn50, pre–post1 ja VO2, pre–post (p=0,905, R=0,002).
Johtopäätökset. Tulokset osoittavat, että yhdistettyjen voima- ja kestävyyskuormitusten vasteet heijastuvat sykemuuttujiin ensimmäisenä kuormituksen jälkeisenä yönä. Toisena kuormituksen jälkeisenä yönä sykemuuttujat olivat palanneet lähelle kuormitusta edeltävää tasoa, eikä tilastollisesti merkitseviä eroja havaittu kuormitusta edeltävän yön ja toisen kuormituksen jälkeisen yön välillä. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että tutkimuksessa käytetyt yhdistetyt voima- ja kestävyyskuormitukset olivat riittävän kuormittavia aikaansaamaan muutoksia autonomisen hermoston toiminnassa, jotka näkyivät vielä 24 tuntia kuormituksen päättymisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin myös yhdistettyjen kuormituksien aineenvaihdunnallisten ja hermolihasjärjestelmän vasteiden yhteyksiä sykevälivaihteluun unen aikana. Tuloksissa havaitut lukuisat tilastollisesti merkitsevät yhteydet osoittavat, että unenaikaiset sykemuuttujat heijastavat kehon palautumistilaa ja mahdollistavat harjoittelun kuormittavuuden seurannan. Kuitenkaan tutkimuksessa unenaikaisista sykemuuttujista ei erottunut selkeästi yksittäistä muuttujaa, joka olisi selkeästi muita sykemuuttujia useammin yhteydessä aineenvaihdunnalliseen tai hermolihasjärjestelmän väsymykseen. Näin ollen tämä tutkimus osoittaa, että sykemuuttujia tulisi tulkita laaja-alaisesti, eikä yksittäisien sykemuuttujien perusteella tulisi tehdä pitkälle meneviä päätelmiä. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia enemmän unenaikaisten sykemuuttujien yhteyksiä kehon kuormittuneisuuteen, jotta sykemuuttujien tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää entistä paremmin käytännön valmennuksessa ja harjoittelun optimoinnissa. | fi |