Kasvatuksen tavoitteena kansalaisuus : yhteiskunnan odotukset ja lähiyhteisössä koettu kasvatus 1900-luvun Suomessa

Abstract

Artikkelin näkökulma kansalaisuuteen on rahvaan lasten kansalaiseksi kasvamisessa sekä kasvatetuksi tulemisessa 1900-luvun alun Suomessa. Kasvatukselliset tapahtumat ovat usein pieniä arkisia tilanteita, jotka muistetaan läpi elämän. Yhteiskunnan näkökulmasta kansalaiseksi kasvattaminen on ollut toimintaa, jonka tehtävänä on tuottaa kansalaisia palvelemaan yhteiskuntaa. Ruotsin ja Venäjän vallan aikainen kansalaisuus tarkoitti kansalaisuutta kunkin oman säädyn puitteissa. Suomalaisen yhteiskunnan siirtyminen parlamentarismia kohti alkoi 1900-luvun alussa, mutta aiempien vuosisatojen säätyyhteiskunnassa vallinneet tavat ja käytänteet muuttuivat hitaasti. Myös kansalaisuuden käsitteen tulkinnan muutos on ollut hidas prosessi; tämä koskee kansalaisuuden määrittelyä sekä yhteiskunnan ohjeistuksessa että arkisissa kasvatustapahtumissa.