Työttömien yhdistykset Suomessa : opportunistiset strategiat selvitytymiskeinona

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan työttömien yhdistysten toiminnan organisoitumista, ja yhdistysten toiminnan sisällöllistä muutosta 1990-luvun alusta nykypäivään. Muutos näkyi ensin yhdistysmuotoisen toimintatavan omaksumisena ja sen jälkeen vähitellen palvelutuotantoon orientoitumisena ja samalla hybridiorganisaatioille ominaisten toimintatapojen lisääntymisenä. Artikkelin keskeinen hypoteesi on, että työttömien kollektiivisella liikkeellä ja hybridisoitumisella ei ole varsinaista sisällöllistä yhteyttä, vaan näiden keskinäinen suhde välittyy osana yleisempää yhteiskunnallista ja kolmannen sektorin muutosta. Kolmas sektori ja yhdistykset alettiin nähdä 1990-luvun laman jälkeisen pitkittyneen työttömyyden oloissa palveluntarjoajina, työllistäjinä ja kuntien taloudellisen taakan vähentäjinä. (Ks. esim. Möttönen & Niemelä 2005; Ruuskanen ym. 2013.) Myös työttömien yhdistykset löysivät paikkansa tässä kehityksessä. Paikallisella tasolla toiminta keskittyi palveluiden tuottamiseen, kun taas työttömien edunvalvonta keskittyi valtakunnalliseen keskusjärjestöön. Uudenlainen palveluorientaatio muutti kuitenkin samalla myös työttömien yhdistysten identiteettiä.