Ryhmämuotoisen hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikutukset tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoitotasapainoon ja hyvinvointiin : pilottitutkimus

Abstract

Suomessa tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on maailman korkeinta ja monen diabeetikon verensokerit ovat vaarallisen korkeita. Hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi elinikäisen sairauden hoidossa tarvitaan perinteisten menetelmien lisäksi myös psykologisia interventioita. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin ryhmämuotoisen hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvan lyhyt intervention vaikutuksia tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoitotasapainoon sekä hyvinvointiin. Pilottitutkimuksessa oli mukana yksitoista tyypin 1 diabetesta sairastavaa nuorta, joista viisi osallistui diabetesryhmään. Diabetesinterventiossa hyödynnettiin hyväksymis- ja omistautumisterapian työmuotoja, kuten arvotyöskentelyä, kokemuksellisia harjoitteita ja tietoisuustaitojen kehittämistä. Lisäksi ryhmässä kartoitettiin nuorten diabeteksen tilannetta ja he pääsivät keskustelemaan toistensa kanssa sairauteensa liittyvistä kokemuksista. Tutkimuksessa kartoitettiin intervention vaikutuksia pitkäaikaisverensokeriarvoihin, tietoiseen läsnäoloon ja hyväksyntään, diabetekseen liittyvään psykologiseen joustavuuteen, masentuneisuuteen sekä yleiseen ja diabetekseen liittyvään elämänlaatuun. Lisäksi yksilöhaastatteluiden avulla kartoitettiin interventioon osallistuneiden nuorten diabeteksen tilannetta sekä intervention vaikutuksia diabeteksen hoitoon sekä yleiseen hyvinvointiin. Määrällinen aineisto analysoitiin Wilcoxonin testillä, jonka avulla tutkittiin intervention aikana tapahtuvia ryhmän sisäisiä muutoksia interventio- ja verrokkiryhmillä erikseen. Lisäksi diabetesinterventioon osallistuneiden nuorten yksilöllisiä eroja tarkasteltiin viivadiagrammien avulla. Interventioon osallistuneiden nuorten ja heidän vanhempiensa haastatteluita analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla. Interventio ei saanut aikaan ryhmätasoisia muutoksia pitkäaikaisverensokeriarvoissa, kun taas nuorten tietoinen läsnäolo ja hyväksyntä sekä diabetekseen liittyvä psykologinen joustavuus lisääntyivät. Myös interventioryhmään osallistuneiden nuorten yleinen elämänlaatu parani, kun taas intervention vaikutuksista diabetekseen liittyvään elämänlaatuun saatiin ristiriitaisia tuloksia. Puolestaan verrokkiryhmässä ei tapahtunut ryhmätasoisia muutoksia. Diabetesryhmään osallistuneet nuoret pitivät interventiosta sekä erityisesti sen tarjoamasta vertaistuesta. Nuoret ja heidän vanhempansa kokivat ryhmän vaikuttaneen myönteisesti nuorten ajattelu- ja käyttäytymismalleihin sekä diabeteksen hoitoon. Tämän pilottitutkimuksen perusteella ryhmämuotoista hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvaa lyhytinterventiota voidaan suositella mahdolliseksi tukitoimeksi osana tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten hoitoa. Pilottitutkimuksen suuntaa antavien tulosten perusteella voidaan sanoa, että tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten pitkäaikaisen hoitoon sitoutumisen onnistumiseksi tulee tukea nuorten hoitomotivaatiota ja jaksamista arvopohjaisten menetelmien avulla.