"Yhen kerran mä..." : oppilaiden spontaani kerronta ja siihen vastaaminen yläkoulun erityisopetuksessa

Abstract

Oppilaan omalla kerronnalla sekä toisten oppilaiden kerronnan kuuntelemisella on havainnoitu olevan myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi oppilaiden oppimiseen ja luokan sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimusten mukaan opettajan puhe kuitenkin hallitsee oppitunteja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia funktioita oppilaiden spontaaneille, oppitunnin aikana kerrotuille kertomuksille muodostuu luokkakeskusteluissa. Toiseksi tutkittiin, miten opettaja vastaa oppilaiden kerrontaan.

Tutkimuksen aineisto koostui kahden yläkoulun erityisluokan oppituntien videotallenteista ja niiden litteraateista (N=20). Aineisto analysoitiin keskustelunanalyysilla. Oppilaiden kertomuksille löydettiin kuusi erilaista funktiota: havainnollistaminen, kokemuksen jakaminen, argumentointi, tiedon jakaminen, toiminnan keskeyttäminen ja toisten huvittaminen. Opettajat vastasivat oppilaiden kerrontaan eri tavoin. Jotkut responssit edistivät oppilaan kerrontaa, kuten kerrontaa laajentava, kertomuksella opettava ja kommentoiva vastaus. Toiset responssit taas tukahduttivat kerrontaa, kuten minimipalaute ja kerronnan sivuuttaminen.

Tutkimus osoitti, että oppilaiden kertomuksilla on potentiaalia viedä oppisisältöjä eteenpäin. Lisäksi havaittiin, että opettaja voi responssissaan joko hylätä kerronnan tai ottaa sen osaksi vapaata tai pedagogista keskustelua. Tutkimus herättää pohtimaan, kannustavatko opettajan responssit oppilaita tietynlaiseen kerrontaan, ja millaisia vaikutuksia tällä on oppimiseen.