Innovatiivisuus ja sen johtajuuskäytännöt julkisen sektorin organisaatiossa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa innovatiivisuudesta, innovatiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä innovatiivisuuteen yhteydessä olevista johtajuuskäytännöistä suuressa suomalaisessa julkisen sektorin asiantuntijaorganisaatiossa. Teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa, kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi mukailtu versio Crossanin ja Apaydinin luomasta, organisaation innovatiivisuutta kuvaavasta mallista, joka käsittää sekä innovatiivisuuteen vaikuttavat tekijät että innovaation ulottuvuudet.

Tutkimuksen tulokset osoittivat innovatiivisuuden näkyvyyden olevan organisaatiossa epätasaista. Innovatiivisuutta koskevaa keskustelua leimasi kriittisyys sekä epäkohtiin keskittyminen. Innovatiivisuuden pääasialliseksi merkitykseksi organisaatiossa koettiin ympäristön muutoksessa mukana pysyminen, omassa työssä innovatiivisuus toimi ensisijaisesti työmotivaatiota ylläpitävänä tekijänä. Esimiesten ja organisaation johdon arvioitiin suhtautuvan innovatiivisuuteen enimmäkseen positiivisesti, mutta poikkeaviakin mielipiteitä nousi esiin.

Organisaation rakenteellisten tekijöiden, resurssien riittämättömyyden, organisaation käytännöissä ilmenevien puutteiden, ihmisten negatiivisen suhtautumisen ja muutosvastarinnan koettiin estävän innovatiivisuutta. Kannustava ja luottamuksellinen ilmapiiri, kokonaisvaltainen hyvinvointi ja positiivinen asenne puolestaan nähtiin innovatiivisuutta edistävinä seikkoina. Organisaatiossa oli tunnistettavissa kahdenlaisia innovatiivisuuteen yhteydessä olevia johtajuuskäytäntöjä: yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua sekä asiantuntijuuteen luottamista.

Mikäli innovatiivisuutta halutaan kehittää kohdeorganisaatiossa, tulisi jatkossa panostaa muun muassa innovatiivisuuden huomioivaan palkitsemisjärjestelmään, aloitteiden tekemisen helpottamiseen, ideoiden toteuttamisen tehostamiseen ja hyvään muutosjohtamiseen. Hyötyä olisi myös proaktiivisemmasta otteesta ympäristön muutoksiin, henkilöstön osallistamisesta kehitystyöhön, työhyvinvointitoiminnan parantamisesta sekä esimiesten keskuudessa vallitsevasta yhtenäisemmästä linjauksesta koskien innovatiivisuuden merkitystä ja tärkeyttä organisaatiossa.