Tartu torveen, tyttö! : sukupuolen merkitys vaskipuhaltajanaisen soittoharrastuksen ja ammatissa toimimisen aikana

Abstract

Vaskipuhallinsoittimia on perinteisesti pidetty miesten soittimina. Vaikka ajat ovat muuttuneet, nainen vaskipuhaltajana herättää vielä usein hämmästystä. Naismuusikkous tutkimusalana on saanut huomiota viime vuosikymmenenä, mutta vaskipuhaltajanaisia naismuusikkoina ei ole tutkittu paljon. Tarkastelen kuuden teemahaastattelun kautta vaskipuhaltajanaisten käsityksiä naissukupuolen merkityksestä heidän soittouransa aikana. Tarkoituksenani on myös selvittää kuinka sukupuoli tulee esille vaskipuhaltajanaisen uran aikana, sekä soitonopiskeluvaiheessa että työelämässä; soitonopettajan ja/tai muusikon ammatissa. Tutkimukseni on musiikin naistutkimusta.

Haastattelututkimuksen aineisto kerättiin kuuden teemahaastattelun avulla: haastattelin vaskipuhaltajanaisia, jotka ammatikseen joko soittavat ja/tai opettavat. Haastattelut litteroitiin ja tämän jälkeen aineistoa tutkittiin teemoittelemalla ja analysoimalla haastatteluista nousseita yhteisiä, naismuusikkouteen ja naiseuteen liittyviä teemoja. Tärkeimpinä tuloksina aineistosta nousi esille, että jokainen haastattelemani vaskipuhaltajanainen on kohdannut vähintään ihmettelyä liittyen sukupuoleensa vaskipuhaltajana. Ympäristön merkitys etenkin soitonopiskelun alkuaikoina on vaskipuhaltajanaiselle suuri. Tytön, jonka tuttavapiirissä on entuudestaan vaskipuhaltajia, on luonnollisempaa valita vaskisoitin instrumentikseen. Vaskipuhaltajanaiset ovat vahvoja luonteeltaan ja rohkeus auttaa vaskipuhaltajanaista pärjäämään ammatissa, soittimen kanssa, jonka historiallinen kuva on hyvin miehinen. Kun vaskipuhaltajanainen on ansainnut paikkansa muusikkona, ei sukupuolella ole merkitystä ammattitasolla. Vaskipuhaltajanainen voi olla yhtä hyvä muusikko kuin vaskipuhaltajamies. Naisen biologinen sukupuoli tuo kuitenkin vaskipuhaltajanaisen uralle haasteita äitiyden kautta. Vaskipuhallinsoitto vaatii fyysistä kestävyyttä, ja raskausaika sekä synnytyksen jälkeinen aika saattavat aiheuttaa taukoa vaskipuhaltajanaisen soittoon. Naiset kokivat myös perheen ja ammatin yhdistämisessä olevan haasteita esimerkiksi työaikojen muodossa.

Haastattelemani vaskipuhaltajanaiset luonnehtivat ammattiaan rankaksi, vaikkakin kaikki viihtyivät työssään hyvin. Vaskipuhaltajat ovat heidän mielestään rentoja ja sosiaalisia muusikoita. Soitinten erityispiirteet äänentuottamisen suhteen sekä orkesterissa määrällisenä vähemmistönä olo tuovat oman leimansa vaskipuhaltajan työhön. Haasteista huolimatta vaskipuhaltajanaiset kokivat sukupuolensa myös voimavarakseen ammateissaan. Naiseuden ajateltiin tukevan soitonopettajan työtä. Orkesterimuusikon työssä korostui perheen merkitys henkisenä voimavarana, antamassa kaivattua vastapainoa vaativalle työlle.