Transpoliittinen postdemokratia : Jean Baudrillardin poliittinen teoria ja sen relevanssi demokratian kriisin selittämisessä

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on ranskalaisen sosiologin ja filosofin Jean Baudrillardin (1929–2007) poliittinen teoria. Tutkielmassa tarkastellaan Baudrillardin kulutusyhteiskuntaa, simulaatiota ja massoja koskevaa analyysiä poliittisena teoriana, joka on liitettävissä demokratian kriisiytymistä koskevaan keskusteluun. Tutkielma tarkastelee Baudrillardin tekstejä uudesta näkökulmasta, sillä Baudrillardia ei tyypillisesti lueta politiikan teoreetikkona, vaan hänet tunnetaan marxilaisesta kapitalismin kritiikistä sekä semioottisesta simulaation teoriastaan. Tutkielmassa perehdytään Baudrillardin laajassa tuotannossa esiin tuotuihin kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ja argumentoidaan näiden muutosten merkitsevän haasteita edustuksellisen demokratian toiminnalle.

Tutkielma esittää, että Baudrillardin teksteihin nojaten edustuksellisen demokratian nykyisiä ongelmia, kuten äänestysaktiivisuuden laskua, poliittisiin instituutioihin osallistumisen ja niihin kohdistuvan luottamuksen heikkenemistä voidaan tarkastella osana laajempaa modernisaatiokehitystä ja hahmottaa ongelmia moderni–postmodernimurroksen kautta demokratian sisäisenä kriisinä. Edustuksellista demokratiaa lähestytään hegeliläis-marxilaisen poliittisen ontologian näkökulmasta kansan itsehallintona. Baudrillardin tulkitaan hyökkäävän tätä itsehallinnon ideaalia vastaan ja esittävän sen olevan perusteellisesti yhteensopimaton postmodernin kulttuurisen kontekstin kanssa. Tutkielmassa tulkitaan Baudrillardin hahmotteleman massojen poliittisen vaikenemisen merkitsevän tyytymättömyyttä vallitsevaan poliittiseen järjestelmään ja yritystä vaikuttaa tilanteeseen passiivisen resistanssin keinoin. Passiivisen vastastrategian tulkitaan ilmentävän demokratian sisäistä kriisiytymistä: Baudrillard esittää edustuksellisen demokratian uhkana olevan sen kyky kääntyä itseäänsä vastaan kansalaisten itseilmaisun vapautta tukahduttaen, mikäli itsehallinnon ja kansan yhtenäisyyden ihanteita tavoitellaan äärimmäisyyksiin saakka.

Tutkielmassa tarkastellaan myös millaista demokratiateoriaa Baudrillardin poliittisen analyysin pohjalta voidaan rakentaa. Baudrillardin oman demokratiaa koskevan teoretisoinnin jäädessä keskeneräiseksi tutkielmassa sovelletaan uudempaa poliittisen filosofian tutkimusta postdemokratiaan ja singulaarisuuden politiikkaan liittyen ja kehitetään näiden avulla Baudrillardin poliittisia huomioita eteenpäin.