Tutkimuksessa perehdyttiin lineaarisuuteen ja vertikaalisuuteen Terry Rileyn sävellyksessä In C. Lineaarisuus ja vertikaalisuus ovat temporaalisuuden eri muotoja. Terry Rileyn In C on amerikkalaisen minimalistisen musiikin klassikkoteos, jonka temporaalisuutta ei ole aiemmin tutkittu. Koska minimalistisen musiikin suhde temporaalisuuteen on ainutlaatuinen suhteessa mihin tahansa muuhun länsimaiseen musiikkityyliin, tulisi sen klassikkoteosta tutkia erityisesti temporaalisuuden kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa In C:n temporaalisuuksista.
Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisten musiikillisten seikkojen varaan lineaarisuus ja vertikaalisuus tässä teoksessa rakentuvat? Ovatko nämä temporaalisuudet läsnä yhtäaikaisesti vai muuttuvatko tai vaihtelevatko ne teoksen edetessä? Voidaanko temporaalisuuksiin vaikuttavia seikkoja löytää pelkästä nuottikuvasta, vai muuttuvatko ne joka esityksessä In C:n aleatorisesta luonteesta johtuen?
Tutkimuksessani on kak
si päälähdettä: Jonathan D. Kramerin The Time of Music (1988) ja Robert Carlin Terry Riley's In C (2009). Koska aikaisempaa tutkimusta In C:n temporaalisuuksista ei ole olemassa, sovelsin omaan tutkimukseeni myös Finkin (2005), Fraserin (1987), Greenen (1982), Hannisen (2012), Leen (2010), Lippmanin (1984) ja Smithin (2004) tutkimuksia temporaalisuudesta, musiikista ja minimalismista.
Keskeisenä aineistona toimi Terry Rileyn sävellys In C, sekä Order of the Living -yhtyeen esittämä versio siitä. Tärkeimpänä menetelmänä tulosten saamiseksi toimi musiikkianalyysi. Analyysin avulla voitiin osoittaa, että In C on temporaalisuudeltaan kokonaisvaltaisen vertikaalinen teos, joka sisältää kuitenkin myös merkittäviä lineaarisia hetkiä. Vertikaalisuus on läsnä koko ajan, lineaariset hetket eivät. Analyysissa ilmeni myös, että kohteena ollut esitys sisälsi poikkeuksellisia hetkiä, joita en ole teoksen muista esityksistä löytänyt. Siispä tutkimustulokset olisivat olleet jossain määrin erilaisia, jos kohteeksi olisi valikoitunut jokin muu esitys. Osaltaan tämä todistaa sen, että teoksen temporaalisuudet muuttuvat niiden kestojen ja intensiivisyyksien osalta eri esitysten välillä, vaikka temporaalisuuksiin vaikuttavia seikkoja voidaankin löytää myös nuottikuvasta.
Jatkossa aihetta voitaisiin tutkia kuuntelukokein kiinnittäen huomiota esimerkiksi temporaalisuuksien kokemisen eroihin eri yksilöiden välillä. Myös eri esitysten väliset erot temporaalisuuksien suhteen olisivat jatkotutkimusten kannalta hedelmällisiä.
...
