Avioero viritetty : avioerot avio-ongelmien ratkaisuna Jämsässä vuosina 1890-1910

Abstract

Avioliittoinstituutio koki paineita muuttua 1800 - 1900-lukujen vaihteessa. Avioliiton merkitys elinikäisenä sopimuksena muuttui 1800-luvun lopulla, jolloin avioerojen määrä Suomessa lähti kasvuun. Aikaisemmassa tutkimuksessa on perehdytty muun muassa avioeromäärien alueellisiin eroihin ja avioeronneisuuden tekijöihin, kun taas tässä tutkimuksessa keskitytään avioerojen laadulliseen analyysiin avio-ongelmien näkökulmasta. Tutkimuksen loppupuolella avioeroja tutkitaan perinteisin määrällisin menetelmin ja vertailun avulla. Avioeroon liittyivät parin keskinäiset suhteet ja sen ongelmat, jotka muuttuivat julkisiksi oikeudenkäynnin yhteydessä. Avioerotuomion edellytys oli vetoaminen oikeudellisiin avioeroperusteisiin: omavaltaiseen hylkäämiseen tai aviorikokseen (huoruuteen). Ainoastaan tuomitut avioerot päätyivät avioerotilastoihin. Tutkimus keskittyy avioeroihin ja sen taustalla vaikuttaneisiin avio-ongelmiin Jämsässä. Jämsä oli tutkimusaikana vuosina 1890 - 1910 poikkeuksellinen maalaispitäjä muun muassa kehittyneellä teollisuudellaan ja suurella avioeronneisuudellaan. Jämsä pitäjänä tarjoaa rajatun ympäristön tutkimukselle. Tutkimuksessa ilmenee suuri tilattoman väestön osuus pitäjässä ja avioeronneisuudessa. Avioparien elinympäristö, toiminnan mahdollisuudet ja rajoitteet määrittyivät sosiaalisen kontrollin, vallan ja sosiaalisen statuksen näkökulmista. Tutkimuksessa pysytään selkeästi avioparien avio-ongelmissa ja avioerokontekstissa. Avio-ongelmat eivät vastanneet avioerolainsäädännön (Naimiskaari) sallimia avioeroperusteita, vaan syyt eroille olivat moninaisempia. Avioeroihin päädyttiin keskipitkän ja pitkän avioliiton jälkeen. Avioeroja hakivat useimmiten miehet vaimon uskottomuuden perusteella. Vaimot peräänkuuluttivat kadonneita aviomiehiään ja toisaalta hylättyjä aviovaimoja painoi huoli taloudellisen turvan menettämisestä. Avio-ongelmat eivät riittäneet jokaisessa tapauksessa avioerotuomioon, ja näin avioparit joko jatkoivat avioliittoaan, tai erosivat epävirallisesti. Aviosuhteita ja -eroja sääteli lain lisäksi kirkon ja paikallisyhteisön moraalikäsitykset. Nämä normittivat avioliiton sallitut ja kielletyt rajat. Yhteisön merkitys korostui avoimessa yhteiskunnassa ja elintiloissa.