Johdanto. Naiskestävyysjuoksijoiden tiedetään olevan keskimäärin huomattavasti pienempiä sekä massaltaan että rasvaprosentiltaan. Tämän hetkinen tutkimustieto kehonkoostumuksen merkityksestä suorituskyvylle on ristiriitaista. Eliittitason miesjuoksijat on havaittu olevan kansallisen tason juoksijoita hoikempia, mutta naisilla samaa ei ole kyetty todistamaan. Lisäksi erilaisen hormonitoiminnan vuoksi naisjuoksijoiden painonpudotusyritykset voivat johtaa vakaviin sekä suorituskykyä että terveyttä heikentäviin seurauksiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten kansallisen tason naiskestävyysjuoksijoiden kehonkoostumuksen ja ravitsemuksen yhteyttä suorituskykyyn sekä seerumin hormonipitoisuuksiin.
Menetelmät. Yhdeksän suomalaista vähintään A-luokan tulosrajan saavuttanutta naiskestävyysjuoksijaa (ikä 23,2 ± 1,8 v, painoindeksi 19,4 ± 0,5 kg/m2, rasvaprosentti 16,1 ± 1,4 %) osallistui tutkimuksen ensimmäiseen vaiheseen. Tutkittavat täyttivät ravinto-, harjoitus- ja akti
ivisuuspäiväkirjoja viitenä mittauspäivää edeltävänä vuorokautena. Testipäivänä kerätty aineisto sisälsi seerumin testosteroni-, SHBG- (sex hormone binding globulin), estrogeeni- ja kortisolipitoisuuden paastoverinäytteestä, kehonkoostumusmittauksen DXA- (dual-energy X-ray absorptiometry) laitteella ja ihopoimupihdeillä sekä kestävyyssuorituskyvyn mittauksen suoralla maksimaalisella hapenoton testillä. Samat mittaukset toistettiin 9-11 viikon harjoittelujakson jälkeen. Ainoastaan kuusi tutkittavaa kykeni ottamaan osaa tutkimuksen toiseen vaiheeseen.
Tulokset. Tutkimusryhmän keskimääräinen energiansaanti oli 2330 ± 460 kcal/vkr, energian saatavuus 32,7 ± 10,4 kcal/kg/vkr, maksimaalinen hapenottokyky 59,0 ± 3,9 ml/kg/min ja maksimaalinen aerobinen nopeus 17,0 ± 0,8 km/h. Merkitsevät pienenemiset tutkimusjakson aikana tapahtuivat energiansaannissa (–220 ± 200 kcal/kg, p = 0,02) ja rasvaprosentissa (–1,6 ± 1,3 %, p = 0,02). Suurempi paino oli yhteydessä suurempaan absoluuttiseen hapenkulutukseen sekä maksimaalisilla (r = 0,80, p = 0,003) että submaksimaalisilla (r = 0,84, p = 0,002) nopeuksilla, mutta ei kestävyyssuorituskykyyn. Rasvaprosentti (r = –0,61, p = 0,04) ja rasvattoman painon nousu (r = 0,84, p = 0,02) korreloivat merkitsevästi maksimaaliseen aerobiseen nopeuteen. Matala energian saatavuus oli yhteydessä korkeampiin SHBG-pitoisuuksiin tutkimuksen alussa (r = −0,82, p = 0,02).
Pohdinta ja johtopäätös. Tutkimuksen perusteella rasvaprosentin laskusta voi olla hyötyä naisjuoksijoiden kestävyyssuorituskyvylle, jos siihen ei yhdisty rasvattoman kudoksen menetystä. Energian saatavuuden arvot olivat valtaosalla tutkittavista terveyden ja suorituskyvyn kannalta huolestuttavan alhaiset. Mahdolliset virhelähteet selittänevät osan alhaisista arvoista, mutta tutkimuksen aikana ilmenneet vammat, suorituskyvyn keskimääräinen kehittymättömyys sekä viitearvoihin nähden kohonneet seerumin kortisoli- ja SHBG-pitoisuudet sekä matalat estrogeenitasot antavat joitakin viitteitä kroonisen energiavajeen olemassaolosta.
...
