Liikuntaneuvonnan vaikutus ikääntyneiden ihmisten hauraus-raihnausoireyhtymään

Abstract

Hauraus-raihnausoireyhtymä on geriatrinen syndrooma, joka voi johtaa iäkkään ihmisen toimintakyvyn heikkenemiseen ja lisää sekä laitoshoitoon joutumisen, että kuolleisuuden riskiä. Hauraus-raihnausoireyhtymän ennaltaehkäisyssä ja hoidossa avaintekijänä on iäkkään ihmisen riittävä fyysinen aktiivisuus. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää, voidaanko liikuntaneuvonnalla vaikuttaa hauraus-raihnausoireyhtymän fenotyyppiin kuuluviin osatekijöihin, joita ovat hitaus, heikkous, uupumus, vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä painon lasku. Lisäksi selvitettiin liikuntaneuvonnan yhteyttä hauraus-raihnausoireyhtymän ilmenemiseen iäkkäillä ihmisillä. Tutkielma on osa Liikuntaneuvonta iäkkäiden henkilöiden liikunta-aktiivisuuden lisääjänä – tutkimusta (SCAMOB), jossa tutkimusasetelmana on satunnaistettu, kontrolloitu koe. Tutkimukseen osallistui 632 iältään 75-81-vuotiasta Jyväskylässä asuvaa henkilöä. Tämä tutkielma on sekundäärianalyysi alkuperäisestä ja analyysissa on mukana 577 henkilöä. Tutkimuksen alkumittauksissa selvitettiin tutkittavien fyysistä aktiivisuutta sekä toimintakykyä. Interventioryhmäläiset saivat yksilöllisen, noin tunnin kestävän liikuntaneuvonnan fysioterapeutilta ja kahden vuoden seuranta-aikana fysioterapeutti oli säännöllisesti puhelinyhteydessä tutkittaviin. Intervention jälkeen toteutettiin loppumittaukset. Hauraus-raihnausoireyhtymän fenotyypin osatekijöistä vähäinen fyysinen aktiivisuus ja uupumus perustuivat tutkittavien itsearviointiin, heikkoutta mitattiin käden puristusvoimalla, hitautta kävelynopeustestillä ja painon laskua painoindeksillä. Näistä fenotyypin osatekijä -muuttujista rakennettiin haurausraihnausoireyhtymä -muuttuja niin, että kolmen tai useamman osatekijän ilmeneminen merkitsi HRO:ta. Liikuntaneuvonta –intervention vaikutusta hauraus-raihnausoireyhtymään ja sen fenotyypin osatekijöihin analysoitiin McNemarin testillä. Lisäksi vaikutusta oireyhtymän ilmenemiseen testattiin alku- ja loppumittausten varianssianalyysillä (GLM). Tulosten mukaan liikuntaneuvonnalla pystyttiin vaikuttamaan tilastollisesti merkitsevästi tutkittavien uupumukseen (p = 0.035). Intervention vaikutus oli nähtävissä myös fyysisen aktiivisuuden muutoksissa. Interventioryhmässä oli loppumittausten perusteella enemmän liikunnallisesti aktiivisia kuin kontrolliryhmässä. Hauraus-raihnausoireyhtymän ilmenemiseen liikuntaneuvonnalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta. Tämän pro gradu –tutkielman tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, joissa liikuntaneuvonnalla on pystytty lisäämään iäkkäiden ihmisten liikunta-aktiivisuutta. Haurausraihnausoireyhtymän osalta tarvitaan jatkotutkimusta, jossa liikuntaneuvontaa kohdennettaisiin niihin iäkkäisiin, joilla on todettu hauraus-raihnausoireyhtymä tai sen riskitekijöitä.

Frailty is a geriatric syndrome, which increases the risk for disability, hospitalization and mortality. However, the key element in preventing frailty is adequate physical activity. The purpose of this study was to investigate the effect of physical activity counseling on the phenotype of frailty. The phenotype of frailty includes five elements: slowness, weakness, exhaustion, low physical activity, and weight loss. In addition, the other purpose of this study was to investigate the effect of physical activity counselling regarding the expression of frailty in elderly people. The study is part of the Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility in Older People project (SCAMOB), and it is a randomized controlled trial. The study involved 632 subjects who were 75- to 81-year-old, living independently in Jyväskylä. This study is a secondary analysis involving 577 participants. The study researchers carried out initial measurements, which examined the participants’ physical activity, as well as functional capacity. The intervention group received individual, approximately one-hour physical activity counselling session from a physiotherapist, and in a two-year follow-up period, physiotherapist made regular telephone contact with participants from the intervention group. After intervention, control measurements were taken. Low physical activity and exhaustion were measured by participants’ self-assessments. Weakness was assessed by handgrip, slowness by walking test and weight by body mass index. These phenotypes of frailty variables built up frailty variable: the expression of three or more elements on phenotypes of frailty variables means frailty. The impact of physical activity counseling on frailty and phenotype elements was evaluated according to McNemar test, and the effect of the expression of the syndrome was examined with the generalized linear model (GLM). The results showed that the effect of physical activity counseling was statistically significant regarding exhaustion (p = 0.035). After the intervention, there were less persons in the intervention group who had expression on exhaustion than in the control group. After intervention there were also more physically active persons in the intervention group than in the control group. The effect of physical activity counseling on the expression of frailty was not a statistically significant. The results of this study confirm previous research in which physical activity counseling has helped to increase older people's physical activity. Frailty will require further research in which the study design is based on focusing physical activity counseling on the elderly who have frailty or risk factors to frailty.