Lonkkamurtumasta kuntoutuvan ikääntyneen henkilön sosiaalinen toimintakyky : näöntarkkuuden yhteys sosiaaliseen osallistumiseen

Abstract

TIIVISTELMÄ

Minna Kinnunen (2016). Lonkkamurtumasta kuntoutuvan ikääntyneen henkilön sosiaalinen toimintakyky – Näöntarkkuuden yhteys sosiaaliseen osallistumiseen. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Gerontologian ja kansanterveyden Pro Gradu-tutkielma, 50 s.

Ikääntyneiden henkilöiden osuus väestöstä kasvaa ja ikääntymiseen liittyvä näkökyvyn hei-kentyminen yleistyy. Heikentynyt näkökyky on yksi merkittävimmistä lonkkamurtuman riski-tekijöistä. Näkökyvyn heikentymisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti ikääntyneiden hen-kilöiden sosiaaliseen osallistumiseen. Myös lonkkamurtuma vähentää usein sosiaalista kanssakäymistä sekä harrastustoimintaan osallistumista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää lonkkamurtumasta kuntoutuvien ikääntyneiden henkilöiden näöntarkkuuden yhteyttä sosiaaliseen toimintakykyyn vuoden seuranta-aikana.

Prospektiivisessa seurantatutkimuksessa käytettiin ProMo-hankkeen (Promotion mobility after hip fracture) tutkimusaineistoa. Tutkittavat olivat vuosina 2008–2009 Keski-Suomen keskussairaalassa lonkkamurtuman vuoksi hoidettuina olleita, yli 60-vuotiaita itsenäisesti ko-tona asuvia henkilöitä. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 63 (78 %) naista ja 18 (22 %) miestä, joita seurattiin vuoden ajan lonkkamurtuman jälkeen. Poissulkukriteereinä tutkimuksessa olivat vakava sydän-, verisuoni- tai keuhkosairaus, etenevä sairaus (esim. ALS), vakava masennus (BDI-II >29), alkoholismi tai heikko kognitiivinen toimintakyky (MMSE <18). Tutkittavien näöntarkkuutta arvioitiin E-näkötaulututkimuksen avulla. Näöntarkkuuden visusarvoksi valittiin paras, silmälaseilla korjattu, molempien silmien yhteismitattu arvo. Sosiaalista toimintakykyä selvitettiin kyselylomakkeen kysymyksillä, jotka liittyivät liikuntaharrastuksiin ja järjestö-, yhdistys sekä kerhotoimintaan osallistumiseen.

Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään näöntarkkuusmittauksen visusarvojen mukaisesti. Heikentyneen näöntarkkuuden ryhmän visusarvo oli ≤ 0.5. Normaalin näöntarkkuuden ryhmässä visusarvot olivat yli 0.5. Ryhmien välisiä mahdollisia eroja tarkasteltiin riippumattomien otos-ten t-testin, χ²-testin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla. Näöntarkkuuden yhteyttä sosiaaliseen osallistumiseen tutkittiin GEE-analyysin avulla.

Alkutilanteessa, keskimäärin yhdeksän viikkoa murtuman jälkeen, heikentyneen näöntark-kuuden ryhmästä 38 % osallistui liikuntaharrastuksiin, normaalin näöntarkkuuden ryhmässä vastaava luku oli 52 %. Loppumittauksissa, noin vuosi alkumittausten jälkeen, molempien ryhmien liikuntaharrastuksiin osallistuminen oli lisääntynyt (54 % heikentyneen näöntarkkuuden ryhmässä ja 79 % normaalin näöntarkkuuden ryhmässä). Ryhmien välinen ero osallistumisaktiivisuudessa säilyi samansuuntaisena koko seuranta-ajan (aika p= 0.005, ryhmä p=0.003). Osallistumisessa järjestö-, yhdistys- ja kerhotoimintaan ei näöntarkkuusryhmien välillä todettu eroja. Myöskään ajan vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä tekijä sosiaaliselle osallistumiselle. Loppumittauksessa osallistumisaktiivisuus väheni alkutilanteeseen verrattuna molemmissa ryhmissä, mutta väheneminen ei ollut tilastollisesti merkitsevää. Heikentynyt näöntarkkuus on yhteydessä vähäisempään liikuntaharrastuksiin osallistumiseen lonkkamurtumasta kuntoutuvilla ikääntyneillä henkilöillä, mutta muuhun sosiaaliseen osallistumiseen näöntarkkuudella ei todettu olevan yhteyttä. Asiasanat: näöntarkkuus, sosiaalinen toimintakyky, sosiaalinen osallistuminen, lonkkamurtuma, ikääntyneet

ABSTRACT

Minna Kinnunen (2016). Aged person`s social functioning after recovering hip fracture ¬ Association between visual acuity and social participation Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master´s Thesis in Gerontology and Public Health, 50 pages.

Proportion of the elderly population is growing and that`s why low vision is becoming more common among elderly. Impaired vision is one of the major risk factors for hip fracture. Low vision has been shown to influence negatively to older people`s social participation. Hip frac-ture also reduces frequency of the social interaction and participation in leisure activities. The purpose of this study was to examine and reach wider comprehension on aged people social functioning after hip fracture and examine the association between visual acuity and social functioning.

In this prospective research was utilized ProMo (Promotion mobility after a hip fracture) –study follow-up data. The participants of this study were operated for a hip fracture in 2008-2009 in Central Finland Central hospital. Participants were over 60 years old community-dwelling people. 63 (78%) of participants in this study were women and 18 (22%) men and they were followed-up for one year after hip fracture. Exclusion criterias of the study were serious cardiac, vascular or pulmonary disease, progressive disease (eg. ALS), severe depres-sion (BDI-II>29), alcoholism or poor cognitive functioning (MMSE<18). Participants’ visual acuity was measured with an E-char and better eye`s visual acuity was used for analysis. So-cial functioning was measured with questions related to the exercise activities, as well as participation to the society-, union- and club activities.

The participants were divided into two groups according to visual acuity (VA). Low visual acuity group members VA was ≤0.5 and normal visual acuity group members VA was over 0.5. Potential differences between the groups were analyzed with independent samples t-test, χ²-test and Mann-Whitney U-test. Association between visual acuity and social participation were analyzed with GEE method.

In the baseline, average 9 weeks after hip fracture, 38 % of participants with low vision acuity took part in various sports activities, compared to 52 % of participants in the normal visual acuity group. After one year of hip fracture, participation in sport activities of both groups had increased (54% of low visual acuity group and 79 % in normal visual acuity group). The dif-ference between groups remained parallel through follow-up (visual acuity p=0.003) and time p=0.005). There was no difference in participation to the society-, union- or club activities between groups. Even time wasn´t statistically significant factor to social participation. Follow-up showed that taking part to society-, union- and club activities decreased in both groups, but it wasn`t statistically significant.

Low vision acuity is associated with lower level of participation in sport activities in elderly people who are recovering from hip fracture, but low vision acuity isn’t associated with other social participation.

Keywords: visual acuity, social function, social participation, hip fractures, aged