Yksilöllisesti suunnitellun kotikuntoutuksen vaikutus lonkkamurtuman kokeneiden ikääntyneiden henkilöiden elämänlaatuun

Abstract

Ikääntymisen myötä yleistyvät kaatumistapaturmat ja luuston heikkeneminen altistavat lonkkamurtumille. Ikääntyneen henkilön terveys, toimintakyky sekä elämänlaatu heikkenevät lonkkamurtuman seurauksena. Murtumaa edeltävää elämänlaatua ei usein saavuteta vuosienkaan kuluttua. Kotikuntoutus voi parantaa lonkkamurtumapotilaiden elämänlaatua, mutta näyttö on ristiriitaista. Tämä tutkielma tarkastelee yksilöllisesti suunnitellun kotikuntoutuksen vaikutusta ikääntyneiden henkilöiden elämänlaatuun lonkkamurtuman jälkeen. Tutkielma on osa “Promoting mobility after hip fracture” (ProMo) -tutkimusta, jossa tarkasteltiin kotikuntoutuksen vaikutusta Keski-Suomen keskussairaalassa vuosina 2008–2010 leikattujen kotona asuvien yli 60 -vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden liikkumiskyvyn palautumiseen. Laitoksissa asuvat, vakavasti sairaat, alkoholisoituneet, sekä masentuneet iäkkäät henkilöt suljettiin ulos tutkimuksesta. Tutkittavat satunnaistettiin alkumittausten jälkeen interventioryhmään (n=40) ja verrokkiryhmään (n=41). Interventio koostui fyysisistä harjoitteista, kivunhallinnasta, ympäristötekijöiden muokkaamisesta sekä turvalliseen kävelyyn neuvomisesta. Elämänlaatu mitattiin RAND-36 -kyselyllä 0, 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Intervention vaikutus analysoitiin GEE -tilastomenetelmällä. Ajalla ja ryhmällä ei ollut merkitsevää yhdysvaikutusta RAND-36 -kokonaispistemäärään (p=.590). Elämänlaatu koheni vuoden aikana molemmissa ryhmissä (34 % vs 27 %), ja ajalla oli heikosti merkitsevä omavaikutus elämänlaatuun (p=.062). Elämänlaadun kohentuminen oli voimakkainta ensimmäisten kolmen kuukauden aikana kotiutumisesta (21 % vs 27 %). Interventiolla ei ollut vaikutusta elämänlaadun osa-alueisiin. Ajalla oli merkitsevä omavaikutus fyysiseen toimintakykyyn (p=.002), fyysiseen roolitoimintaan (p=.015) ja tarmokkuuteen (p=.030). Kotikuntoutus ei vaikuttanut iäkkäiden lonkkamurtumapotilaiden elämänlaatuun verrattuna vallitsevan hoitokäytännön mukaiseen kuntoutukseen. Elämänlaatu kohenee lonkkamurtumaan jälkeen, ja kohentuminen on ilmeisesti voimakkainta ensimmäisten kuukausien aikana. Yksilöllisesti suunnitellun kuntoutuksen vaikutuksesta elämänlaatuun on edelleen puutteellista näyttöä. Jatkotutkimuksia tarvitaan selvittämään, mistä tekijöistä ikääntyneiden lonkkamurtuman kokeneiden iäkkäiden henkilöiden elämänlaatua parantavan intervention on koostuttava.

Decreased bone mass and increased incidence of falls in later life lead to hip fractures. The negative impact of hip fractures on the individual and society is severe. An older person’s functionality, independence and health-related quality of life (HRQoL) deteriorate after a hip fracture. Pre-fracture level of HRQoL is rarely reached, and the impact of rehabilitation on its recovery has not been sufficiently studied. The aim of this study was to investigate the effect of an individually tailored home-based rehabilitation on HRQoL in older people after hip fracture.

This study is a part of the research project “Promoting mobility after hip fracture” (ProMo) investigating the effect of an individualized rehabilitation program on post- hip fracture mobility in older people. The study included men and women over the age of 60 operated for hip fracture in the Central Finland Central Hospital between 2008 and 2010. The subjects were randomized to an intervention group receiving home rehabilitation (n=40) and control group receiving only standard care (n=41). HRQol was measured with the RAND-36 -questionnaire at baseline, 3, 6, and 12 months in eight separate dimensions and total score. The effect of the intervention was analyzed with a general estimating equation (GEE) approach.

The intervention had no significant effect on HRQoL as measured in RAND-36 total score (p=.590), nor any of its dimensions over standard care. HRQoL increased in both groups 12 months after hip fracture (34 % vs 27 %), the increase being the strongest at 3 months (21 % vs. 27 %). Time had a borderline significant effect on total RAND-36 score (p=.062), and a significant effect on physical function (p=.002), role physical (p=.015) and vitality (p=.030).

Home rehabilitation had no positive effect on quality of life over standard care. An effective intervention for improving HRQoL after hip fracture was not established. HRQoL increases over a year, the first months after discharge being the most critical. Individualized home rehabilitation has been previously shown to improve HRQoL in some dimensions, but the evidence remains insufficient. More research is needed to establish an intervention with the optimal elements for improving post-fracture HRQoL.